Särkkäviiksi

Sukupuoli: Kolli
Klaani: Myrskyklaani
Asema: Soturi

Ulkonäkö: Särkkäviiksi on hoikka, sopusuhtainen kolli, joka on jonkin verran normaalikokoa suurempi. Turkki on tiivistä ja hieman keskipitkää lyhyempää, väriltään valkoista. Suuret, harmaat läikät peittävät suurimman osan selästä ulottuen kylkiin, niskaan ja päälaelle. Harmaata on myös toinen puoli kasvoista melkein kokonaan. Häntä on täysin harmaa, samoin molemmat korvat. Harmailla alueilla on mustaa tabbykuviota, joka erottuu erityisen hyvin kasvoissa. Kasvojen harmaalla puolella olevan silmän ympärille jää ohut valkoinen rajaus. Jalat ovat kaikki täysin valkoiset, polkuanturat ovat vaaleanpunaiset. Nenä on todella hailakan vaaleanpunainen. Viikset ovat normaalin pituiset ja valkoiset. Kynnet ovat terävät mutta aika lyhyet, väriltään maidonvalkoiset.
Silmät ovat moniväriset; pääosin ne ovat haalean vedensinivihreät, mutta niissä saattaa erottaa välillä enemmän keltaiseen, siniseen ja vihreään taittuvia kohtia. Niissä on usein lempeä ja rauhallinen katse. Kasvoilla on yleensä joko rauhallinen perusilme tai pieni hymy.
Särkkäviiksen turkissa on monia pieniä, tuskin näkyviä arpia, sillä kolli ottaa mieluummin pienet iskut vastaan taistelussa kuin kuluttaa turhaan energiaansa väistelemällä; pienikin määrä turhaan kulutettua energiaa saattaa määrätä sen, jaksaako kolli taistelun loppuun asti vai ei. Molempien silmien yli kulkee kolme ohutta, kuitenkin selkeästi näkyvää arpea, jotka eivät kuitenkaan haittaa kollin näköä lainkaan. Vasemman silmän yli kuitenkin kulkee lisäksi vielä kaksi arpea, hieman ristikkäin kolmen muun kanssa. Nämä arvet ovat sokeuttaneet kollin vasemman silmän, ja silmä on sumea ja harmaanvihreä. Suurin hänen arvistaan on selässä oleva viilto-/repeymäarpi, jonka keskellä on noin tassun kokoinen arpeuma, josta lähtee siistit, noin puolen hiirenmitan pituiset viiltoarvet molempiin suuntiin kohti niskaa ja häntää. Tämän arven hän sai taistelussa Diablon laumaa vastaan, kun klaanit auttoivat Taon liittoa heidän vihollistaan vastaan. Samasta taistelusta Särkkäviiksi sai myös purema-arven toiseen takajalkaansa ja pienen viillon vasemman korvansa alapuolelle. Vasemmasta lavasta kaulalle kulkee kaksi leveää arpea, jotka kolli sai puumalta. Särkkäviiksi saattaa näyttää arpiensa vuoksi hurjalta taistelijalta, ja siksi hänen luonteensa yllättääkin usein uudet tuttavuudet. 
(Silmien väri

Luonne: Perusluonteeltaan Särkkäviiksi on ystävällinen ja kohtelias persoona, joka asettaa muut itsensä edelle. Kollista on yksinkertaisesti vaikea olla pitämättä hänen positiivisen luonteensa vuoksi. Tähtiklaaniin usko on kollilla ehdoton, ja soturilakia hän rikkoo vain pakon edessä: esimerkiksi reviirirajat eivät merkitse mitään, jos kissan henki on vaarassa. Sen verran itsenäisyyttä Särkkäviiksestä löytyy, ettei hän turvaa joka käänteessä Tähtiklaaniin tai syytä vastoinkäymisistään esi-isiä. Järkkymättömän uskollinen klaanilleen, ystävilleen ja suvulleen, vaikka solmiikin monia ystävyyssuhteita klaanirajojen ulkopuolellekin. Särkkäviiksi on oikea kaikkien kaveri, ja avoimuutensa ansiosta kolliin on helppo tutustua. Klaanin salat pysyvät kuitenkin poissa ulkopuolisten korvista ja salaisuudet pidettyinä, eikä kolli ole lainkaan sinisilmäistä tai lipsauttelevaa sorttia. Laumasielu, ei viihdy kovinkaan paljoa yksin. Tyrkyksi hän ei kuitenkaan alennu, vaan antaa ystävilleenkin tilaa jos he sitä tarvitsevat. Kuten useimmilla, myös Särkkäviiksellä on vain muutama erittäin läheinen ystävä, vaikka kolli tuleekin hyvin toimeen jokaisen kissan kanssa. Ei suutu melkein mistään, poikkeuksena on pilkanteko hänen läheisistään. Silloinkaan kolli ei ole sitä 'räjähtävän vihaista' tyyppiä, vaan pikemminkin hiljaisen uhkaavaa. Kuvaus 'suojelevainen isoveli' sopii tähän kissaan hyvin. Useimmat sentään tietävät, että tarvittaessa Särkkäviikseltäkin löytyvät loistavat taistelutaidot. Taisteluissa kollista ilmeneekin täysi uusi puoli; hän ei anna vihollisilleen armoa vaikkei julmuuteen alennukaan, eikä hän suostu perääntymään taistelusta jos hänen jalkansa vain vielä kantavat. Siitä huolimatta Särkkäviiksi ei todellakaan pidä taistelemisesta; nuorempana hän halusi jopa uskoa, että kaikki sodat kyettäisiin ratkaisemaan puhumalla. Iän myötä reilu annos realismia on tullut mukaan hänen maailmankuvaansa, mutta hän silti pitää puhumista taistelua järkevämpänä kiistojen selvitystapana. Säikky hän ei ole ja rohkeutta löytyy, vaikka yllytyshulluksi kolli ei ryhdy. Rauhallisen harkitseva tekemisissään. Ei valehtele melkein koskaan, tähänkin hän ryhtyy vain pakosta. Särkkäviiksi haluaa uskoa toisten vilpittömyyteen, mutta todellisen luottamuksen rakentamiseksi tarvitaan silti aikaa. Antaa helposti anteeksi eikä katkeroidu. Lempeä ja iloinen kissa, joka etsii positiiviset puolet asiasta kuin asiasta olematta kuitenkaan se epätoivoinen, joka yrittää nostaa tunnelmaa. Kolli tietää kyllä, milloin on paras olla hiljaa. Innokas oppimaan, eikä anna sairautensa vaikuttaa elämäänsä. Särkkäviikselle koko klaani on yhtä suurta perhettä, ja siksi onkin välillä vaikea erottaa, missä kulkee ystävyyden ja rakkauden raja. Tämän vuoksi Särkkäviiksi ei ole päätäpahkaa rakastuvaa tyyppiä, eikä hän aina itsekään ota selvää tunteistaan. Kunnianhimonsa ja temperamenttisuutensa kolli on haudannut syvälle sisimpäänsä, sillä hän tiedostaa hyvin sairautensa aikaansaamat rajat. Hän näyttää muille iloisen puolensa, mutta sisimmässään hän on katkera siitä, ettei tule koskaan olemaan samalla tasolla kuin muut.

Muuta: Särkkäviiksi on kärsinyt syntymästään lähtien sydänsairaudesta, joka estää häntä rasittamasta itseään liikaa. Särkkäviiksi sai tietää tästä jonkin aikaa vanhempiensa jälkeen, hieman ennen oppilasikäänsä. Kolli hengästyy helposti eikä saa kiihtyä liikaa. Liika rasitus johtaa pyörtymiseen ja vaarana on jopa sydänpysähdys. Tämä selittää Särkkäviiksen rauhallisen luonteen ja sotavastaisuuden. Auttamishaluinen kun on, opetteli kolli oppilasaikanaan paljon taisteluiden strategiaa ja kuunteli paljon klaaninvanhimpien tarinoita menneistä sodista, jotta hän olisi tarvittaessa hyödyllinen vähintäänkin tietopankkina. Iän karttuessa Särkkäviiksen sietokyky on parantunut kuitenkin sen verran, että nykyään hän ottaa osaa taisteluihin siinä missä muutkin. Kolli jaksaa taistella yllättävänkin hyvin adrenaliinin voimalla, vaikka toisaalta pitkän matkan kävelykin saattaa käydä hänen voimilleen. Tästä johtuen kolli ei osallistunut yhteenkään kokoontumiseen järvireviireillä. Järven ympärystässä riehuneen metsäpalon jälkeen kolli menetti savun ja rasituksen vuoksi tajuntansa, ja oli neljä päivää tajuttomana saaden useamman sydänpysähdyksen tänä aikana. Hän kuitenkin toipui tästä Pujopilkun ja Hohtolehden avulla, ja tapauksesta jäi muistoksi vain lievä tunnottomuus kollin vasemmassa takajalassa. Hänen kestävyytensä otti myös hieman takapakkia tapauksen vuoksi, ja esimerkiksi uusille reviireille vaeltaminen kävi pahasti soturin voimille. Kollin kestävyys riippuu myös hyvin paljon ympäröivistä tekijöistä; esimerkiksi pakkasella hänen kestävyytensä on alimmillaan, sillä kirpeää ilmaa on vaikea hengittää, ja tämä vaikuttaa Särkkäviikseen nopeasti.

 

Menneisyys: Särkkäviiksi eli huoletonta pentuaikaa sydänsairaudestaan huolimatta. Hän oli pyöreähkö vähäisen liikkeen vuoksi, mutta oppilaana hän kiri ikätoverinsa kiinni sekä kunnossa että taidoissa. Oppilasajan jälkipuolella ja soturiaikana kolli oli lähinnä luiseva, sillä ei jaksanut aivan yhtä rankkoja harjoituksia kuin muut eikä näin ollen kasvattanut kunnolla lihasmassaa. Tämä on ajan myötä tasaantunut, ja nykyisellään Särkkäviiksi on hyvinkin lihaksikas, vaikkakin hoikka.
Särkkäviiksen oppilasaika kesti huomattavasti normaalia pidempään. Hänen emonsa Vatukkatuhka kuoli samaan sydänsairauteen joka kollilla itsellään on, ja tämä on iskostanut tietynlaisen kuolemanpelon Särkkäviikseen. Suistohaukka kuoli jonkin aikaa kumppaninsa jälkeen, hieman Särkkäviiksen soturinimityksen jälkeen. Särkkäviiksi ikävöi vanhempiaan, mutta on oppinut jatkamaan elämäänsä yllättävän hyvin.
Vaikka Särkkäviiksi onkin vastahakoinen varsinaista perhettä itselleen rakentamaan periytyvän sairauden pelossa, on kohtalo ollut hänen puolellaan tässä asiassa; hän ja hänen kumppaninsa Hallakasvo ovat saaneet kasvatettavikseen kolme kasvattia: Vuoksiloikan, Heijastusunen ja Villiviiksen. Villiviiksi on Hallakasvon biologinen poika, mutta pitää myös Särkkäviikseä oikeana vanhempanaan. Nyt jo edesmennyt Vuoksiloikka tiesi Villiviiksen tapaan oikeat vanhempansa, mutta Heijastusuni luulee yhä, että Särkkäviiksi ja Hallakasvo ovat hänen oikeat vanhempansa.

 

Lähisukulaiset:
Isä: Suistohaukka
Emo: Vatukkatuhka
Sisarukset samasta pentueesta: Minkkihäntä
Isoveljet: Routamieli, Kivirouta, Ilvesroihu
Isosiskot: Tavisade, Kirkasväre, Jäkäläkukka
Puolisisarukset isän puolelta: Talvioturkki, Lehtiturkki, Varpuspentu (emo Lumikkotaival)
Puolisisarukset emon puolelta: Setriviiksi, Taimiselkä (isä Poltesielu)
Siskonpojat: Yksiviiksi, Saniaisvarjo, Pujopilkku, Jäätikkötassu
Siskontyttäret: Säröpolte
Puolisisarusten pennut: Niemiviiksi, Leijonakynsi, Liljavälke, Aurinkokajo, Haukkapolte, Hietatuuli, Pyökkiturkki
Tädit: Pikkupuro, Minkkipentu
Isän emo: Herukkasydän
Isän isä: Aaltokynsi
Emon emo: Pähkinäviiksi
Emon isä: Varjoturkki
Isän emon isä: Syvänneloikka
Isän emon emo: Vaniljakynsi
Serkut: Vehnäturkki, Niittylumo
Serkkujen jälkeläiset: Huomentassu (Vehnäturkin ja Orapihkan tytär), Vatukkatassu, Kanttarellitassu, Kivikkotaival (Niittylumon ja Vesikallion pennut).

Ropettaja: Zare
Entinen mestari: Okasilmä

Koulutetut oppilaat: Spiraalisäde, Heijastusuni
Oppilas: ~

Kp: 2805

Untitled229_20211216121054 (4).png