Valo

Heimonimi: Yöhön Saapuva Valo “Valo”
Nimi Varjoklaanissa: Aamuaskel
Syntymänimi: Solsken (suomeksi kai Auringonsäde?)
Sukupuoli: Naaras
Klaani: erakko -> Varjoklaani -> erakko -> Kuohuvan Veden Heimo

 

Ulkonäkö:  Luunvalkea arpien kirjoma naaras jolla on lämpimän viljan väriset silmät. Valolla on kuultavan valkeat kynnet ja naarasmainen rakenne huolimatta puolipitkästä turkistaan ja sen alta piirtyviin voimakkaisiin soturin lihaksiin. Vaalea kirsu rajautuu tuhkanharmaaseen reunaan ja kirsua täplittää saman tuhkan harmaat pilkut. Naaraalla on paksut polkuanturat ja hiukan korkealle kiinnittynyt pitkä häntä. Sopusuhtaiset tassut ja vaaleat korvat joita reunustaa pidemmät karvat. Valon viikset ovat valkoiset ja askeleet keveät. Kasvoillaan Valolla on hiukan viekas ilme ja hänellä on aina pienoinen hymy huulillaan.
Kuva: https://www.genimal.com/wp-content/uploads/2019/01/colortestDW.jpg

 

Luonne: Valo on taistelija henkeen ja vereen, hän käyttää epäilemättä kaikkea oppimaansa hyödyksi ja paljastaa kyntensä jokaiselle tunkeilijalle. Hän ei pienestä kavahda kasvettuaan Varjoklaanissa ja tottelee epäröimättä kaikkia häntä hierarkiassa ylempänä olevia. Valo on menettänyt rakkaimpansa ja kotinsa moneen kertaan eikä uskalla suuremmin uskoa parempaan huomiseen vaan ottaa vastaan sen mitä saa ja antaa kaikkensa. Kovia kokenut ja maailmaa nähnyt kissa.
Varjoklaanissa murrettu ja petetty naaras ei helpolla uskalla luottaa kissoihin siinä määrin että henkensä heidän tassuihinsa uskoisi. Kotiaan hän puollustaa hengellään eikä aina taistelussa pelaa ihan puhtain jauhoin vaan häikäilemättä käyttää kaikki keinot.
Ennen kovin veitikkamaisesta ja ailahtelevasta nuoresta kasvoi valpas ja itsenäinen naaras.  

Menneisyys:  Solsken synty kahdelle erakolle jotka asuivat varjoklaanin rajan tuntumassa enne suurta tulipaloa. Alessa oli Solskenin emo ja Franco hänen isänsä. Solskenin pentueeseen kuului myös hänen isoveljensä Lucka. Nuori pentu menetti perheensä tulipalon seurauksena, mutta hänen isänsä toi hänet Varjoklaanin päällikön Varjotähden luokse juuri ennen kuolemaansa. Solskenin nimi vaihtui Aamupentuun ja hänet kasvatti nuori pari Varjotähden tytär Vaahterapilkku ja hänen kumppaninsa Tiikeriliekki joka myöhemmin paljastui Aamuaskeleen veljeksi. Aamuaskeleelle Tiikeriliekki ei kuitenkaan koskaan ollut veli vaan rakastava isähahmo. Biologisesta isästään Valo ei muista mitään, emonsa kirjavan turkin ja lempeän tuoksun hän muistaa. 
Aamupentu kasvoi vihattuna ja rakastettuna klaanissa joka lopulta jakautui niin pahasti että hänen kumppaninsakkin Suomyrskykin petti hänet verisiteiden tähden. Aamupentu oli kuolla klaaneissa riehuneessa taudissa heti heidän saavuttuaan uusille reviireille, mutta Laventelikasvon ansiosta naaras on vieläkin hengissä.
Oppilasaikoinaan ottoemonsa kuoltua Aamuaskel oli kuulevinaan emonsa ja sisaruksiaan sekä muita kissoja, mutta oppi sulkemaan sisäiset äänensä pois. Anoreksian ja itsensä kanssa kamppaileen kissan polku lähes tasapainoiseksi soturiksi ei ollut helppo ja vaati veronsa. 
Hän oli läheinen emonsa kanssa joka valitettavasti kuoli Valon ollessa vielä nuori, Tiikeriliekin edetessä polullaan klaanin varapäälliköksi ja saadessa uusi pentu jäivät Aamuaskeleen ja Tiikeriliekin välit viileämmiksi. Aamuaskel ei erityisen hyvin tullut toimeen veljenpoikansa Sirppiroihun kanssa. Aamuaskeleella oli oppilaskin, Ututassu joka jatkoi valitettavasti taivaltaan tähtien kirjomassa turkissa ennen kuin sai soturinimensä. Ututassun jälkeen Aamuaskel ei halunnut enään toista oppilasta koska pelkäsi epäonnistuvansa tämänkin suojelussa. 
Aamuaskel sai yhden kauniin tyttären kumppaninsa Suomyrksyn kanssa ja toivoi kovasti toistakin pentua, mutta synnytyksessä sattuneiden komplikaatioiden johdosta seuraavat synnytykset voisivat viedä hengen naaralta joten haaveet toisesta penusta jäivät haaveiksi. Naaras kuitenkin suostui toimimaan sijaisemona emonsa menettäneille pennuille. 
Lähtiessään klaanista jätti Aamuaskel taakseen häntä vastaan kääntyneen tyttärensä Loistesielun sekä ottolapsensa Huomenliljan ja Suruvarjon. 
Kissat hänen ympärillään ovat vaihtueet useammin kuin naaras jaksaa laskea eikä enään oletakkaan että kissat jotka hänen elämäänsä tulevat olisivat tulleet jäädäkseen ja saakin yllättyä heimossa uudesta elämästään kerran jos toisenkin. 
Suku:
Alessan ja Francon pentu. Luckan ( ja Huuhkajanhuudon, Liljaaskeleen, Varpukynnen, Tuhkaviirun sekä Tiikeriliekin) pikkusisko. Vaahterapilkun ja Tiikeriliekin kasvatti.
Suomyrskyn entinen kumppani, Loistesielun emo ja Huomenliljan sekä Suruvarjon kasvattiemo.

Muuta: Valo on syntymänimensä mukaisesti aamuvirkku joka herää jo ennen aurinkoa ja pärjää lyhyillä yöunilla. Aamuaskel oli taitava metsästäjä kunnes hänen nenänsä vahingoittui eräässä yhteenotossa hänen viimeisinä kuinaan Varjoklaanissa. Kiitos taitavalle mestarilleen Kalmasydämmelle ei Valoa niin vain päihitetä taisteluissa. Kynsin ja hampain tiensä erakkona vuoristoon etsinyt naaras oppi tempun jos toisenkin ja on kova vastus kelle vain heikosta hajuaististaan huolimatta. 
Soturina hän vihasi korkeita paikkoja ja piti Myrskyklaanin kiipeämistä puihin luonnottomana, mutta löytäessään uuden kotinsa hän oppi ymmärtämään ihanaa tuulen virettä turkissa ja vapauden tunnetta huipulla. Naaras on sukkela liikkumaan vaikkei vedestä pidäkkään paksuhkon turkkinsa takia. 
Ei suuremmin koskaan uskonut Tähtiklaaniin ja satuihin, mutta saapuessaan heimoon hän niin sanotusti tuli uskoon muutaman sattumuksen kautta. 

Toiveet: Ehkä uusi kumppani

Ropettaja: Lasipallo

Entinen mestari: Kalmasydän

Entiset oppilaat: Ututassu

Kp: 492

colortestDW.jpg