Hallakasvo


Sukupuoli: Naaras
Klaani: Myrskyklaani
Asema: Varapäällikkö

Ulkonäkö: Hallakasvo saa kokea pienikokoisuuden, solakkuuden ja kapealapaisuuden koko elämänsä ajan, ja monesti myös kuulla, ettei hänestä ole tämän takia todelliseksi soturiksi, vaan sopisi paremmin parantajan tehtäviin. Epäilijät saavat kuitenkin todistaa useammin kuin kerran, että vaikka tämä naaras onkin pieni keholtaan, sydämeltään hän on suuri, rohkea ja nopea, kuin Leijonaklaanin, Tiikeriklaanin ja Leopardiklaanin jäsenet konsanaan. Lihakset eivät korostu liiaksi Hallakasvon turkin alta, minkä vuoksi häntä pidetään varsinkin pentu- ja oppilasaikoina alipainoisena ja luisevana. Ei hän paljoa painakaan, mutta ei hän täysin aliravittu ole. Laiha olemus tasapainottuu soturi-ikään mennessä pitkien jalkojen ja lyhyen kehon kanssa, ja kun lihakset karaistuvat harjoittelun ja kasvun myötä, Hallakasvo muistuttaa jo lähes normaalimittaista soturia. Naaraan keho kätkee sisälleen piileviä voimia, joista hyvänä esimerkkinä mainittakoon takajalat: hyppy- ja ponnistusvoima on hätätilanteissa verrattavissa vaaraa pakenevaan peuraan. Hänen häntänsä on puolipitkä ja kapea, sen usein pörröllään oleva karva vain saa sen näyttämään tuuheammalta. Pituudeltaan puolipitkä turkki on tiivistä, sileää ja kiiltävää, mutta usein pörhöllään, mikä saattaa antaa naaraasta epäsiistin kuvan. Hallakasvo ei käytä pitkiä aikoja turkkinsa siistimiseen, vaan sen verran, ettei hän näytä aivan huolimattomalta kulkukissalta. Lehtikadon aikana turkista on suojaa kylmyyttä vastaan, ja naaras rakastaakin lunta ja viileyttä. Puolipitkä karva tosin kuivuu hitaasti. Kolmionmalliset korvat sointuvat juuri sopivasti pehmeälinjaisiin kasvoihin ja kapeaan kuonoon, jota korostaa tummanharmaa nenä. Valkeat viikset ovat lyhyet ja pehmeät. Hallakasvon turkki on väriltään hopeaan vivahtavan valkoharmaata, eikä siinä ole yhtään muuta väriä tai ainuttakaan kuviota. Lyhyet ja kapeat, läpinäkyvät kynnet ovat tassujen kokoon verrattuna sopusuhtaiset. Tummat polkuanturat soveltuvat parhaiten pehmeään metsäiseen maastoon, mutta tarvittaessa ne kestävät karuimmallakin kalliolla kulkemista, vaikka ovatkin tämän jälkeen mitä todennäköisimmin pitkään kipeät ja haavoilla. Hampaat ovat terävät ja valkoiset. Mantelinmuotoiset silmät, jotka kaventuvat hivenen soturi-ikään mennessä, ovat väriltään harmahtavan jäänsiniset ja niissä on eloisa ja lähes aina iloinen pilke.

Luonne: Hallakasvon perusluonteisiin kuuluu ystävällisyyden lisäksi avarakatseisuus ja uteliaisuus. Naaraan on varsinkin nuorempana vaikea pysyä aloillaan ja hän haluaa saada tietää kaikesta kaiken, mielellään heti ja aivan kaiken. Tutkimusmatkat leirissä ovat parasta mitä nuori naaras tietää, ja klaaninvanhimpien tarinat tulevat hyvänä kakkosena. Jos joku ehdottaa näitä kahta, ei Hallakasvoa tarvitse kauan suostutella, ja mielenkiintoinen tarina saa jopa hänet pysymään hetken aloillaan. Eloisa asenne elämää ja kaikkia sen asioita kohtaan on helposti tarttuvaa ja Hallakasvo pyrkii kohtaamaan elämän erilaiset vaiheet pilke silmäkulmassa. Hänen iloinen luonteensa saa hymyn kohoamaan monen huulille. Seikkailunhaluisuus ja levottomuus rauhoittuvat iän myötä, ja varsinkin jälkimmäisen tilalle tulee rauhallisuus, jota riittää vaikka muille jaettavaksi. Perhe on Hallakasvolle tärkeä, ja hän rakastaa läheisiään syvästi. Arvostus kaikkia klaaneja kohtaan on korkea, vaikkakin kotiklaani on naaraalle se kaikkein tärkein, ja oman klaanin jäsenet on verrattavissa perheenjäseniin, joita on suojeltava vaikka oman hengen uhalla. Hallakasvo ei katso hyvällä minkäänlaista fyysistä tai henkistä, varsinkaan tahallaan aiheutettua pahantekoa, eikä näin ollen arvosta luopioita. Naaras ei kuitenkaan huutele äänekkäästi mielipiteitään pitkin järveä, vaan antaa katseensa ja ulkoisen olemuksensa kertoa kaiken tarpeellisen. Vihaisena naaras pysytteleekin hiljaa, ja hänestä huomaa yleensä heti, jos hänelle ei kannata juuri sillä hetkellä tulla puhumaan. Hän ei kuitenkaan ole pitkävihainen, ja pyrkii rauhoittumaan pian. Hallakasvon pahoihin tapoihin kuuluu välillä liiallinen huolestuneisuus muista, ja hänen on vaikea sanoa ei, mikä tarkoittaa vastuun kasaantumista. Vaikka naaraan sydämessä on enemmän valoa kuin varjoa, hän ei aina puhu tuntemuksistaan muille eikä jaa kaikkia salaisuuksiaan edes lähimmäistensä kanssa. Surua naaras ei pelkää peitellä, ja hän saattaa olla pitkiäkin aikoja allapäin läheisen tai klaanitoverin kuoltua. Hallakasvo on tietoinen puhtaista Myrskyklaaniin juontavista juuristaan, mutta ei ylpeile tai käytä verilinjaansa hyväkseen, vaan käyttäytyy kuin kuka tahansa tunnollinen ja maltillinen klaanikissa ja hyväksyy kaikennäköiset ja -veriset ystävikseen. Usko Tähtiklaaniin on järkkymätön, ja soturilakia noudatetaan niin tarkkaan kuin mahdollista.

Menneisyys: Naaras syntyi viherlehden ajan alussa Myrskyklaanin pentutarhaan, ja eli tavanomaista ja rauhallista pennun elämää emonsa, vanhemman siskonsa, muiden kuningattarien ja näiden pentujen kanssa. Muihin klaanin jäseniin tutustuminen alkoi, kun pienet jalat pystyivät kannattelemaan naarasta ja mahdollisti näin leirissä kulkemisen, ja oppilaaksi nimittäminen sujui ilman suurempia ongelmia. Lisää tarinoissa.

Emo: Kettuväijy
Isä: Rikkakasvo
Sisko: Ilveshalla
Velipuolet: Syöksyaalto (kuollut, Tähtiklaanin jäsen), Tihkusulka, Tulivarjo,
Pistaasipentu, Jäkäläpentu (kuolleet, molemmat Tähtiklaanin jäseniä),
Siskopuoli: Usvapentu (kuollut, Tähtiklaanin jäsen)
Sedät: Hirvenhuuto, Vesihohka (kuollut, Tähtiklaanin jäsen)
Emonisä: Vaskitsakynsi (punaruskea, silmät vaaleanvihreät)
Emonemo: Mansikankukka (mustavalkoinen, silmät meripihkan oranssit)
Isänisä: Havumyrsky (vaaleanruskea ja raidallinen, silmät vaaleanvihreät)
Isänemo: Kastetuuli (savunharmaa, silmät tummansiniset)
Isotäti: Puolukanjuuri (Mansikankukan nuorempi sisar. Kuollut, Tähtiklaanin jäsen)
Isosedät: Susijalka (Vaskitsakynnen nuorempi veli. Olinpaikasta ei tietoa), nimetön kollisoturi (Kastetuulen nuorempi veli)
Emonisän vanhemmat: Korpinliito, Lehtijalka (kuollut, Tähtiklaanin jäsen)
Emonemon vanhemmat: Tuohikorva, Hiekkakuono (kuolleet, molemmat Tähtiklaanin jäseniä)
Serkut: Hohtosilmä
Sisarpuolten pennut: Yksimyrsky, Saniaisvarjo, Suomusiipi
Isän serkku: Hopealoikka (Kastetuuli on Hopealoikan isän vanhempi sisar)
Emon serkku: Kuoriaispentu (Puolukanjuuren poika. Kuollut, Tähtiklaanin jäsen)
Kaukaiset sukulaiset: Tuhkasiipi/-tähti (Liekkitähden edeltäjä. Siro tuhkanharmaa naaras valkoisella vatsalla, kuonolla ja tassuilla, sekä tummansinisillä silmillä. Havumyrsky polveutuu hänestä)

Muuta: Hallakasvo ei ole erikseen mainittavan voimakas, eikä pärjää taistelussa isokokoisille vastustajille. Taisteleminen on muutenkin naaraalle epämieluisaa, ja hän välttelee yhteenottoja viimeiseen hetkeen asti. Kestävä ja kotiklaani huomioiden nopea juoksemaan, vaikka ei ylläkään tässä Tuuliklaanin kissojen tasolle. Metsästäminen sujuu keskivertoa paremmin, mutta muina kuin lehtikadon aikoina naaraan on pidettävä tarkkaa huolta maastoutumisesta, ettei tule nähdyksi vaalean värityksensä vuoksi. Taitava kiipeämään puihin. Uiminen onnistuu pakon edessä, mutta muuten syvän veden pelko estää naarasta polskuttamasta kauas rannasta. Hallakasvon aisteista kaikkein paras on kuulo, ja hän on oppinut emoltaan lukuisat maastoon piiloutumisen salat.

Toiveet: Ystäviä niin omasta kuin muistakin klaaneista, kuten myös erakoista ja kotikisuista, ja hyvät välit kaikkien klaanitoverien kanssa. Ainakin yhden oppilaan koulutus soturina, sekä omia pentuja jossain välissä luotettavan ja hyvätahtoisen kollin kanssa. Mielessään Hallakasvo unelmoi kunnioitetun soturin asemasta ja haluaisi kokea klaaninsa varapäällikön ja päällikön aseman, mutta ei yritä väkisin päästä korkeampaan asemaan, vaan ymmärtää ettei välttämättä koskaan pääse soturin arvoa ylemmäksi.

Ropettaja: Kurre

Koulutetut oppilaat: Tuikeaskel, Pisarasydän

Oppilas: -

Kp: 2225

HALLA.JPG