9946bbae0eb09ed04a5669d50c9e328e.jpg

Luototassu


Soturinimi: Luotoloiske
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Tuuliklaani
Asema: Soturioppilas

Ulkonäkö: Luotoloiskeen voi sanoa olevan komea ja hurmaavankin näköinen kolli, jonka ulkonäkö poikkeaa tumman värityksensä vuoksi tavanomaisista Tuuliklaanin kissoista. Luotoloiske omaa tasaisen tummanruskean karvapeitteen, joka tummuu kasvojen, korvientausten, selän, jalkojen ja hännän kohdilta lähestulkoon mustaksi. Vaaleimmillaan turkin väri on rinnassa ja vatsan alueella, missä sen sävy haalenee viileän vaaleanruskeaksi. Laadultaan turkki on tiheää ja kiiltävää, suojaten kollia viileämmiltäkin viimoilta, kuitenkin kastuen helposti sateisella säällä.
Rakenteeltaan Luotoloiske on jäntevä ja lihaksikas kolli, jolla on voimakkaat, juoksemiseen ja hyppimiseen tottuneet jalat sekä leveät lavat, jotka saavat tuon näyttämään ehkä hieman isommalta kuin tuo oikeasti on. Lisäksi tuo omaa tavallista suurikokoisemmat käpälät, joiden vuoksi kulku epätasaisemmassakaan maastossa ei tuota soturille ongelmia.
Kollin kasvot ovat muodoltaan sopusuhtaiset, mutta jokseenkin kulmikkaat ja niiden kiinnekohta lienee hyvin vaalean jäänsiniset silmät, joissa on havaittavissa tavanomaisesti ilkikurinen pilke. Luotoloiske omaa tavallista suurikokoisemmat, kulmikkaat korvat, joiden taukset ovat väritykseltään mustat. Lisäksi kollilla on musta, tuskin kasvojen värityksestä erottuva nenä, sekä vaaleanpunaiset ja laadultaan pehmeät polkuanturat. Luotoloiskeella on hyvin pitkät ja maidonvalkeat viikset, sekä pitkä, ohut häntä.
Kuva: https://fi.pinterest.com/pin/626211523196002642

Luonne: Luotoloiske on pennusta saakka ollut tavanomaista klaanikissaa vilkkaampi ja riehakkaampi tapaus, jolta löytyy taipumusta kapinallisuuteen ja rajojen koetteluun – oli siihen erityistä syytä tai ei. Kenties tuo piirre hänessä juontaa juurensa kauas pentuaikaan, jolloin tuo menetti molemmat vanhempansa jääden vaille isän ja emon kurinpitoa ja käytöskasvatusta, oman paikan etsimisestä klaanin sisällä tai sitten vain kyse on uhkarohkeasta luonteesta, joka saa kollin hakeutumaan erinäisiin seikkailuihin ja vaaratilanteisiin. Näihin tilanteisiin hänellä toki on yleensä yllyttäjänään hänen veljensä Lehtoliekki ja näiden kahden veijarin voitaisiinkin sanoa olevan aina siellä, missä tapahtuu – eikä välttämättä aina siinä parhaimmassa mahdollisessa mielessä. Luotoloiskeen voitaisiinkin sanoa olevan jollain tasolla lievästi addiktoitunut niihin hetkellisiin adrenaliiniryöppyihin, jotka jännittävät tilanteet saavat kollissa aikaan.
Huolimatta taipumuksestaan hakeutua ongelmiin Luotoloiske on perusluonteeltaan mukava ja ehdottoman rento kissa, joka nauttii hitaista aamuista ja päiväunista auringon lämmössä. Joku ehkä voisi sanoa kollin olevan laiska, mutta tuo ei vain koe tarvetta tehdä ylimääräisiä töitä ja rasittaa itseään, mikäli kyseessä ei ole jotakin erityisen jännittävää tai pakollinen paha, kuten partio tai metsäretki.
Vaikka Luotoloiskeelta löytyykin rohkeutta jopa tyhmyyteen asti, on kollista myös aivojen käyttöön ja fiksuihin keskusteluihin mikäli tarve sitä vaatii. Erityisesti oppilasaikojen harjoitustuokioista tulee ajan myötä kollille lämpimiä muistoja - vaikka Luotoloiskeen keskittymiskykyä itse asiaan joudutaankin toisinaan vähän kalastelemaan, nauttii tuo kovasti uuden oppimisesta, varsinkin kun se tapahtuu käytännössä, yleisimmin kantapään kautta. Tunneälykkyys puolestaan on kollilla toisinaan hieman puutteellista – ei tuo koskaan tarkoita oikeasti pahaa, hän ei vain aina osaa sanoa sanottavaansa siinä parhaimmassa mahdollisessa muodossa, eikä varsinkaan oikeaan aikaan.
Koska Luotoloiskeella ei ole muita perheenjäseniään kuin sisaruksensa Lehtoliekki ja Liljaloiste, on tuolla varsinkin oppilasaikanaan vaikeuksia löytää omaa paikkaansa klaanissa, jossa kaikilla tuntuu olevan perhe ja läheiset jotka pitävät puolia. Kollin ei voi missään nimessä sanoa jääneen itkemään menetettyjen vanhempiensa perään eikä tuo niinkään ole jäänyt kaipaamaan heitä. Vaikka Luotoloiske jollain tasolla toivookin perheensä olevan yhä ehjä, ei tuolla ole taipumusta jäädä murehtimaan menneitä. Sen sijaan kolli suuntaa nenä pystyssä ja löysin rantein eteenpäin, sen kummempia elämää miettimättä. Hän on ehdoton ekstrovertti ja nauttiikin kovasti läheistensä ja klaanitovereiden seurasta, eikä epäröi mennä tutustumaan uusiin tuttavuuksiin.
Luotoloiske nauttii seuransa valokeilana olosta, eikä häpeä myöntää sitä – löytyyhän tuolta taitoa vakuuttaa toiset niin hurmaavuudellaan kuin huumorintajullaankin. Siksi ei olekaan ihme mikäli tuon joskus löytää kalastelemassa naaraiden huomiota puoleensa niin sanoin kuin teoinkin.
Vaikka kollin voisi sanoa nauttivan kehuista ja pienestä flirtistä, on tuon pään sisälle hyvin vaikea päästä. Voisikin sanoa, kollin hurmaamiseen ja ensisijassa kesyttämiseen vaaditaan paljon. Ihastuessaan Luotoloiskeesta kuitenkin kuoriutuu esiin töksähtelevä ja sanoissaan helposti sekaantuva romantikko, eikä tuo pelkää osoittaa tunteitaan avoimesti ihastuksensa kohdetta kohtaan. Myös kumppanuussuhteissa kolli on ehdottoman luotettava kissa, joka saa saa pieniä kiksejä kumppaninsa ilahduttamisesta ja on valmis tekemään töitä suhteen hyvinvoinnin eteen.
Luotoloiskeen ei voi sanoa omaavan erittyistä kunnianhimoa tai vetoa klaaninsa johtoportaaseen, mutta löytyy tuolta silti kärkkäyttä puolustaa hanakastikin reviiriään vihollisilta ja muilta klaaneilta.


Perhe:
Isä: Tammitaival
Emo: Neulassydän
Veli: Lehtoliekki
Sisar: Liljaloiste


Menneisyys: Luotoloiske sisaruksineen syntyi Tuuliklaanin tuoreelle pariskunnalle, Tammitapaleelle ja Neulassydämelle viherlehden ajan lopulla, viimeisinä lämpiminä päivinä ennen lehtisateen saapumista metsään. Koska Tammitaival ja Neulassydän olivat molemmat hyvin nuoria, tuli tiineys heille yllätyksenä. Synnytys sujui pentujen osalta hyvin, mutta menetettyään poikiessaan suuren määrän verta Neulassydän menehtyi vain hetki sen jälkeen, kun kolmikko saatiin tuotua maailmaan. Tammitaival suri kumppaninsa menetystä kovasti eikä siksi osannut viettää aikaa jälkikasvunsa kanssa, mikä johti nopeasti vieraantumiseen. Lopulta, kolmikon ollessa neljän kuun ikäisiä Tammitaival menetyi taistelussa Varjoklaania vastaan jättäen Luotoloiskeen, Lehtoliekin ja Liljaloisteen kasvamaan orpoina klaanissaan.

Muuta: Tavanomaisen klaanikissan tavoin hyvä metsästämään ja taistelemaan, minkä lisäksi Luotoloiske on taitava jäljittäjä. Lisäksi kollilta löytyy kestävyyttä ja nopeutta juosta pitkiäkin matkoja. Luotoloiske pennusta saakka ollut levoton nukkuja ja hänelle unissaan pyöriminen ja puhuminen on hyvin tavallista. Kollin usko Tähtiklaaniin on enemmänkin pinnallista, mutta tuo kunnioittaa vanhempia klaanitovereitaan niin, ettei tuo kantaansa sen olemassaolosta esille.

Toiveet: Haukanlennon oppilaaksi. Löytää paikkansa klaanissaan, soturi-ikäisenä oppilaan kouluttaminen, kumppanin löytäminen ja perheen perustaminen.

Ropettaja: Kultis

Mestari: Haukanlento
Kp: 110