Palopentu

Oppilasnimi: Palotassu
Soturinimi: Palosydän
Sukupuoli: kolli
Klaani: jokiklaani
Asema: pentu 


Ulkonäkö: Palopennulla on kokonaan musta turkki. Hänellä ei ole kuitenkaan aivan pikimusta turkki, vaan hiukan haaleampaa sävyä. Kollin silmät ovat melko tummanruskeat ja hyvin eloisat. Korvat ovat suuret ja pörröiset. Niiden välissä, päälaella on myös pörheä tupsu. Turkilla on taipumusta pörröttyä. Kollin rintakarvat ovat hyvin pörheät.

Luonne: Palopentu on erittäin innokas ja usein ilkikurinen. Kolli on hyvin urhea, oikeastaan jopa uhkarohkea sekä hurjapäinen. Hän voi suuttua helposti ja hallitsettomasti, mutta on pian taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän osaa siitä huolimatta myös pyytää anteeksi ja sopia riidat. Palopentu rakastaa kuunnella tarinoita ja usein ruinaa niitä klaaninvanhimmilta repien osan hermot riekaleiksi. Siitä on kuitenkin hyötyä parantajalle. Sillä Palopentu tietää että punkkien poistaminen ja muu apu vanhuksille auttaa häntä kuulemaan lisää tarinoita. Hän on myös hyvin kunnianhimoinen, eikä pelkää näyttää sitä ja kertoo avoimesti muille haluavansa päälliköksi ja haastavansa kaikki jotka tulevat hänen tielleen. Vaikka se kuulostaa järkyttävältä eikä normaalilta kunnianhimoisuudelta, mutta Palopentu ei missään nimessä ole paha. Hän on vain pieni pentu joka ei ymmärrä miltä puheet voivat muista kuulostaa. Kolli osaa olla melkoisen pöhkö ja innostuu usein liikaa mennessään lopulta liian pitkälle. Palopentu on kuitenkin myös pelkäämättömän itsenäinen ja osaa ajatella omilla aivoilla. Sekä helposti kyseenalaistaa jopa oman päällikkönsä. Sen taidon hän osaa jo pentuna, mikä on uskomatonta ikään nähden. Palopentu/Palosydän tarttuu hetkeen ja hän rakastaa haasteita ja saattaa jopa etsiä vaaroja. Palopentu rakastaa toimintaa ja harvoin noudattaa sääntöjä mikä ajaa hänet usein (lähes päivittäin) vaikeuksiin. Keskittyminen on kollin yksi suurimmista heikkouksista. Seikkailunhaluinen pentu karkaa usein pentutarhasta joko seikkailunhalusta, uusia haasteita etsimään tai oppilaiden harjoituksia katsomaan. Joskus myös kepposia tekemään ja jos tilaisuus tulee niin toki klaania puolustamaan. Hän ei koskaan jätä tilaisuutta esitellä taitojaan pesätovereilleen. Palopentu ei silti ole ylimielinen hän ainoastaan toivoisi että olisi hyväksytty muiden pentujen keskuudessa, kuten klaanisyntyiset pennut. Kaikesta huolimatta Palopennun suurin haave on kasvaa jaloksi soturiksi ja se hänestä tuleekin. Palopennun sisällä on Urhea kissa ja hän on valmis uhraamaan oman henkensä klaaninsa ja perheensä vuoksi. Hän ei nöyristele ketään jota ei kunnioita ja puollustaa sekä suojelee aina heikompaa. Kollin into ja rohkeus palaa, kuin tuli eikä hän helposti lannistu.

Menneisyys: Palopennun emo, Hopeakukka syntyi myrskyklaanissa ja rakastui varjoklaanilaiseen kolliin. He karkasivat yhdessä pois klaaneista, sillä he halusivat onnellisen perheen ja mukavan kodin pennuilleen. He ryhtyivät kotikisuiksi ja synnyttivät neljä pentua, mutta syttyi tulipalo ja 1 pennuista kuoli. Pennut olivat vielä niin pieniä että silmätkin olivat ummessa. Hopeakukka pelasti Nokipennun ja Hopeapennun, mutta Palopentu oli loukussa palavassa talossa mutta hänen isänsä pelasti hänet kuollen kuitenkin itse palevammoihin. Emo pakeni pentujensa kanssa kauas pois. Hopeakukka eksyi jokiklaanin reviirille, eikä järkytyksestä johtuen ymmärtänyt missä oli. Lisäksi hänen piti kantaa kolmea pentua mukanaan. Jokiklaanin iltapartio löytää Hopeakukan ja tämä pyytää nöyrästi lupaa päästä jokiklaanin. Hänet otetaankin jokiklaanin kuningattareksi. Palopentu on saman ikäinen, kuin muutkin pennut ja elelee heidän kanssaan. Muut pennut kuitenkin usein pilkkaavat Palopentua ja muita näiden juurien takia. Palopentu ei kuitenkaan lannistu siitä, mutta suuttuu siitä kylläkin nopeasti.
Perhe: 
Palopennulla on sisko nimeltä Hopeapentu ja veli nimeltä Nokipentu. Äidin nimi on Hopeakukka ja isä on kuollut. Hopeapentu on hopeanharmaa emonsa tapaa, mutta ero on että siskolla on sinertävänharmaita raitoja. Naaras on siro ja hänellä vihreät silmät. Nokipennulla puolestaan on sileä ja vaaleanruskea turkki, jossa on raitoja. Palopennun veljellä on myös valkoinen rinta, maha ja hännänpää. Sisaruksilla on huomattavasti Palopentua rauhallisemmat ja sääntöjä seuraavammat luonteet. Palopentu rakastaa ärsyttää sisaruksiaan. Hopeapennulla ja Palopennulla on aivan päinvastaiset luonteet. Palopentu on aina äänessä eikä jaksa keskittyä pirkään yhteen asiaan, kun taas Hopeapentu saattaa tutkia tuntikausia esimerkiksi oksan rakennetta. Sisko on myös hyvin ujo, joka johtuu osittain siitä että hän pelkää muiden pentujen kiusaavan häntä. Palopentua ärsyttää kovasti että, kun tämä joskus pyytä Hopeapentua leikkimään sisko jääkin tuijottamaan keppiä. Nokipentu on myös sääntöjäseuraava ja hiljainen. Mutta hiljaisuus johtuu siitä että kollin keuhkot kärsivät vahinkoa tulipalossa ja ääni kuluu nopeasti.

Toiveet: olisikiva että Palopennun tuleva mestari ei olisi ankara. Olisi myös kiva saada hahmolla jonain päivänä pentuja ja kumppani.

Ropettaja: Tulivuori

Kp: 158