Hillamyrsky
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Myrskyklaani
Asema: Soturi
Oppilas: -
Koulutetut oppilaat: -
Entinen mestari: Vanamotuli
Ropettaja: Zare
Kp: 267
Ulkonäkö: Pienikokoinen naaras sopusuhtaisella rakenteella. Turkki on keskipitkää lyhyempää, mutta samantyylistä kuin emollaan: pörröistä ja sekaista. Hännässä ja kauluksessa turkki on hieman pidempää ja sitäkin pörheämpää. Korvien päissä pienet tupsut.
Hillamyrskyn pohjaväri on valkoinen, ja kehossa on epämääräisen muotoisia, haaleanoransseja läiskiä. Häntä on kokonaan haaleanoranssi, samoin kuin reilu puolet kasvoista ja toinen korvista. Vasen korva on tummanoranssi, ja samaista väriä löytyy myös pienempinä läiskinä ympäri kehoa. Kasvoissa on yksittäinen suurempi läiskä. Silmät ovat kirkkaan taivaansiniset. Ajan mittaan kerääntyvät arvet peittyvät lähtökohtaisesti tiheän turkin alle. Kasvoilla on yleensä jokseenkin tylsistynyt tai mitäänsanomaton ilme.
Luonne: Varsin kirpeä luonne. Hillamyrsky suhtautuu lähtökohtaisesti pessimistisesti kaikkeen, ja hänet on vaikea saada innostumaan mistään. Pitää todella tärkeänä klaanin toimiin osallistumista, ja esimerkiksi sairaslomat tuntuvat hänestä ylitsepääsemättömiltä. Ei näytä heikkoutta sitten millään, ja omistaa korkean sietokyvyn sekä henkisen että fyysisen kivun suhteen. Puhuu ongelmistaan maksimissaan mustan huumorin kautta ja ohimennen.
Hillamyrsky kuitenkin kiintyy vahvasti, ja tosipaikan tullen hän kuolisi epäröimättä läheistensä vuoksi. Naaraan suurin heikkous onkin hänen pessimistisyytensä itseään kohtaan - hänen huono itsetuntonsa ja ainainen pelkonsa muiden ajatuksista ei todellakaan tee hyvää ilman biologisia vanhempiaan kasvaneelle nuorelle. Tämän kaiken hän kuitenkin peittää pisteliäisyyden ja nenäkkyyden alle.
​
Hillamyrskyn luonne ja reaktiot riippuvat vahvasti siitä, kuka on keskustelun toisena osapuolena. Vieraille ja 'tavallisille' klaanitovereilleen Hillamyrsky näyttää kirpeän, suorasanaisen puolensa, ja osaakin olla varsin töykeä tietyissä tilanteissa. Kissoille, joista hän ei pidä, hän on erityisen kirpeä mutta yllättäen vähäsanainen - hän ei lähtökohtaisesti aio tuhlata aikaansa 'turhien' kissojen kanssa vihoitteluun. Ystävilleen hän osoittaa hieman huumorintajuisemman ja rennomman puolensa, mutta heidänkin kanssaan naaraan yleisilme on varsin kipakka. Veljensä Tyrnisateen kanssa tässä kipakkuudessa on huolehtivaisuuden sävy, ja lyhykäisyydessään sanottuna Hillamyrsky sanoo asiat suoraan pitääkseen veljensä turvassa. Ainoat, jotka ovat päässeet täysin Hillamyrskyn kuoren läpi, ovat Leimusiipi ja Ruostekasvo - kasvattiemonsa ja kumppaninsa kanssa Hillamyrskystä löytyy täysin uusi, epävarma ja pehmeä puoli, joka heijastelee emonsa menettäneen nuoren kissan epävarmuutta ja pelkoa tulevasta.
Menneisyys: Villakkomyrskyn ja Tuomikasvon tytär, Tyrnisateen sisko. Omaa varsin perinteisen sisarussuhteen ujon veljensä kanssa: Hillamyrsky voi nälviä veljeään loputtomiin, mutta jos joku muu sanoo mitään pahaa Tyrnisateesta, on hän ansainnut Hillamyrskyltä pari naarmua kuonoonsa. Hillamyrsky on Tyrnisateen henkinen tukipilari, vaikka ulkopuolisesta saattaakin vaikuttaa siltä, että Hillamyrsky kiusaa veljeään koko ajan.
Tuomikasvo menehtyi jo ennen pentukaksikon syntymää, eikä Hillamyrsky näin ollen oikein osaa ikävöidä isäänsä. Sen sijaan Villakkomyrskyä, joka kuoli taistelussa Varjoklaania vastaan pentujen ollessa pieniä, Hillamyrsky ikävöi koko sydämestään. Hänelle on jäänyt tietynlainen luottamuspula muita kohtaan emonsa kuolemasta: Villakkomyrskyn piti mennä vain hetkeksi auttamaan taistelussa, ja hän lupasi tulla pian takaisin. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Samainen taistelu on myös syynä siihen, että Hillamyrsky pelkää lähes sairaalloisesti Tyrnisateen hyvinvoinnin puolesta.