Hippiäistassu
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Varjoklaani (ent. erakko)
Asema: Oppilas
Ropettaja: Rosmariini
Kp: 150
Ulkonäkö: Pienikokoinen harmaajuovikas kolli. Tabbykuviointi alkaa Hippiäistassun hännästä leveämpijuovaisena ja tihenee raajoja kohti. Tassunpäät, rinta ja leuka ovat valkoiset, ja eritoten kasvojen ja lapojen harmaaseen sekoittuu häivä ruskeaa. Turkki on lyhyttä ja melko ohutta. Lepakkomaiset, terävät korvat, jotka näyttävät pieneen ruumiiseen suhteutettuna liian isoilta. Niissä on arpeumaa pakkasenpureman jäljiltä. Hippiäisellä on vaaleat viikset ja vaaleanpunaiset polkuanturat ja kirsu. Silmät ovat keltaiset vihreällä aksentilla.
Luonne: Utelias ja terävä. Sangen itsenäinen niin nuoreksi kissaksi, osin emottomuutensa ja osin persoonallisuutensa takia. Haluaa tietää, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla ja mitä seuraa, jos kaavaa muutetaan. Tämä johtaa toisinaan ongelmiin, sillä Hippiäistassu kyseenalaistaa asemasta riippumatta sekä pennun että päällikön puheet. Hippiäinen ei ”hiillosta” toisia ilkeyttään, vaan (epämukavatkin) kysymykset kumpuavat puhtaasta halusta ymmärtää muita.
Kunnioittaa soturilakia ja Tähtiklaania, vaikkei todellisuudessa oikein ymmärrä kumpaakaan. On kuitenkin saanut riittävät perusteet Tähtiklaanin kunnioittamisen tärkeydestä parantajalta, ja soturilain toimivuudesta mestariltaan, jottei halua rikkoa niitä ilman painavaa syytä. Taivuteltavissa seikkailuun leirin ulkopuolelle, sillä tekee sitä jo vapaa-ajalla leirissä kyllästymiseen asti.
Pitää klaanivanhimmista, sillä heiltä kuulee jos jonkinlaisia tarinoita. Klaanivanhimmat eivät myöskään yleensä väsy kysymykseen ”miksi?” yhtä nopeasti kuin mitä soturit tai oppilaat. Joku luonnehtisi Hippiäistassua vanhaksi sieluksi, sillä hän vaikuttaa tulevan vanhusten kanssa paremmin toimeen mitä ikäistensä, mutta todellisuudessa Hippiäistassu nauttii myös pesätovereidensa seurasta.
Menneisyys: Emonsa hylkäämä tai kadottama. Löydettiin harhailemasta Varjoklaanin rajamailta keskellä kylmintä lehtikatoa Riekotähden kukistamista seuranneena talvena. Vaikka saalista oli niukasti, soturit säälivät yksinäistä harhailijaa ja päättivät viedä tämän leiriinsä lämmittelemään. Saatuaan vatsansa täyteen ja käpälänsä lämpimiksi pentu totesi ykskantaan: Hippiäinen jää tänne! Ja loppu on historiaa. Hippiäinen oli tovin pentutarhassa tiineenä olevan Aamukukan kanssa, muttei juuri jutellut tämän kanssa. Sen sijaan leirissä haahuilu ja muiden kissojen askareiden seuraaminen olivat hänen lempipuuhiaan. Uteliaasta kissanalusta tehtiinkin nopeasti soturioppilas, joka sai nimekseen Hippiäistassu.
Muuta: Hippiäistassu on syntyjään pienikokoinen, mutta erämaassa lehtikadon aikaan haahuilu hidasti hänen kasvuaan entisestään. Pienen koon voisi kuvitella olevan pelkkä haitta (iso kissa kun kukistaa pienen helposti voimalla), mutta Hippiäinen käyttää tätä parhaansa mukaan hyödykseen; hän on ketterämpi kuin isokokoisemmat oppilastoverinsa, ja pystyy puikkelehtimaan karhunvatukoiden ja muun aluskasvillisuuden lomassa vaivatta. Hänestä kehkeytyy oiva saalistaja ja vaanija. Taistelussa hän on kyllä silti parhaimmillaankin vain keskinkertainen…
Koska Hippiäistassu oli kauan ulkona kylmässä ennen löytymistään, hän on lehtikatoisin kylmänarka ja potee nivelkipuja. Pakkasenpuremat korvat eivät menoa haittaa, mitä nyt ovat pieni kosmeettinen poikkeama.
Ei tiedä isäänsä, eikä muista emoaan tai mahdollisia sisaruksiaan.
Toiveet: Haluaisin, että Varjoklaanin päällikkö päättää Hippiäistassun soturinimen sitten, kun on sen aika :)