top of page
KANJONI.jpg

Kanjonipentu

 

Soturinimi: Kanjonikajo
Sukupuoli: Kolli

Klaani: Myrskyklaani
Asema: Pentu/soturioppilas

Ulkonäkö: Ulkonäöltään Kanjonikajo on kuin vanhempiensa täydellinen sekoitus, isänsä kuvioinnilla ja emonsa värityksellä. Hän on isänsä tapaan leveälapainen, lihaksikas ja pitkäjalkainen, minkä vuoksi hän on liikkeissään nopea ja jaksaa partioida pitkiäkin matkoja väsymättä. Hieman tavanomaista suuremmat käpälät tekevät kollista varmajalkaisen liikkujan Myrskyklaanin muhkuraisella ja sananjalkojen peittämällä maaperällä. Väriltään tassut ovat tummanruskeat.
Kanjonikajolla on lämmin, vaalean hiekanruskea turkki, jota koristavat selän alueella suuret ja tummanruskeat leopardiläiskät. Jalkojen ja rinnan alueella kuviointi muuttuu paksuiksi raidoiksi, jotka halkovat hänen turkkiaan kuin tiikerinraidat. Rinnan, vatsan ja leuan alueella turkin hiekanruskea pohjaväri vaalenee lähes valkoiseksi. Häntä on pitkä ja myös sitä koristavat paksut, tummanruskeat raidat.
Kanjonikajon kasvot ovat komeat ja ilmeikkäät ja usein niillä saattaa nähdä ilkikurisen virnistyksen tai uteliaan, tutkivan ilmeen. Muodoltaan kasvot ovat teräväpiirteiset ja kulmikkaat, mitä otsaa ja poskia koristavat haaleammat raidat korostavat. Silmät ovat väriltään hyvin vaaleansiniset, joiden sävy taittaa hämärässä kauniin orvokinsinisiin. Sinisten silmien katsetta pehmentämässä Kanjonikajolla on otsalla tumma M -kuvio, sekä mustat kyynelraidat silmien sisänurkassa. Korvat ovat hieman tavallista suuremmat ja niiden taukset ovat väriltään lämpimän ruskeat. Tummemmat juovat koristavat myös nenän vierustaa, joka on väriltään vaalean punaruskea. Myös kollin polkuanturat ovat väriltään punertavan ruskeat ja laadultaan kovat, joten ne kestävät hyvin kävelyä kivikkoisellakin alueella kulumatta puhki. Viikset ja kynnet ovat väriltään valkoiset.

Luonne: Sydämeltään Kanjonikajo on seikkailija, joka on pennusta alkaen tuntenut vetoa klaanien asuttaman metsän ulkopuolelle. Hän on pohjattoman utelias ympäröivästä maailmasta ja mielessään saattaa toisinaan haaveilla klaanista lähtemisestä sekä oman elämänsä aloittamisesta matkustellen, kaukana klaanin paineista ja puuduttavista velvollisuuksista. Sydämessään Kanjonikajo kuitenkin tietää, ettei voisi jättää lopullisesti perhettään ja ystäviään lopullisesti taakseen.
Kanjonikajo ei ota elämää, suhteita klaanitovereihin tai arkisia asioita turhan vakavasti – hän on perusluonteeltaan rento ja hieman laiskanpuoleinen kissa, joka nauttii hitaista aamuista, hyvästä tuoresaaliista, höpöttelystä ystävien kesken sekä raukeista päiväunista auringonvalossa. Huumorintajua sekä tilannekomiikkaa kollilta löytyy ja siksi hän onkin varsin pidettyä seuraa klaanitovereiden keskuudessa. Hyvästä huumorista huolimatta Kanjonikajon tunneälykkyys toisinaan on jokseenkin puutteellista – hän ei usein ajattele ennen kuin tekee tai sanoo jotakin, mikä toisinaan saattaa johtaa pahoitettuihin mieliin ja särkyneisiin sydämiin.
Vaikka kolli omaakin tietynlaista kunnianhimoa ja haaveilee mielessään klaanitovereilta saadusta kunnioituksesta, ei tuo koe minkäänlaista vetoa klaanin johtoportaaseen. Päinvastoin – ajatuskin aikuistumisesta ja vastuun ottamisesta tuntuu Kanjonikajosta suorastaan painajaismaiselta. Klaanin arki partioineen ja metsästysretkineen onkin soturille enemmänkin elämäntapa kuin intohimon kohde ja siksi tuo ahdistuukin verrattain helposti ajatuksesta, että hänen koko elämänsä rajoittuisi leirin piikkihernepensaikon sisäpuolelle. Vastapainoksi puuduttavalle arjelle Kanjonikajolla onkin tapana vaalia vähäistä vapaa-aikaansa leirin ulkopuolella, milloin kävely- tai saalistusretkillä ystävien kanssa, milloin vitsailemalla ja istumalla iltaa niin pienellä kuin isommallakin porukalla.
Kanjonikajo rakastaa valokeilassa paistattelua ja naarailta saatua huomiota, eikä häpeä myöntää sitä. Vaikka hän nauttiikin pienestä flirtistä ja vuolaasti jaetuista kehuista sekä silmäniskuista, ei tuon sydämeen ole helppoa päästä. Vielä nuorena soturinakaan Kanjonikajo ei kykene näkemään tarvetta kumppanuussuhteelle muutoin kuin suvunjatkamismielessä. Miksi hänen pitäisikään aikuistua ja asettua aloilleen, kun hän voi saada huomiota ja seuraa muutoinkin kuin sitoutumalla yhteen henkilöön? Kuitenkin, kun kolli lopulta löytää sen oikean, kuoriutuu hänestä toivoton romantikko, joka ei kykene näkemään ympärillään ketään muita kuin sen kissan, jolle hänen sydämensä kuuluu. Mitä tulee ystävyyssuhteisiin, on Kanjonikajolla klaanin sisällä suuri tuttavien ja kavereiden piiri, mutta siitä huolimatta hän valikoi tarkasti ympärilleen ne kissat, joiden kanssa todella haluaa viettää aikaansa ja joille avata ajatuksiaan. Ystävänä ja kumppanina Kanjonikajo on ehdottoman uskollinen ja luotettava. Hän nauttii läheistensä yllättämisestä, naurattamisesta ja huomioimisesta, joten voisikin sanoa kollin läsnäolon olevan mitä parhain lääke harmaille sadepäiville.
Vaikka Kanjonikajo onkin normaalisti rento ja huoleton kissa, on myös hänellä huonoja päiviä sekä ajanjaksoja, vaikka niitä todella harvoin esiintyykin. Tällöin soturin huumorintaju sekä silmien iloine pilke katoaa kuin tuhka tuuleen ja soturi on lähes pelottavan hiljainen ja synkeä. Hän ei riitele, vaan enemmänkin sulkeutuu omiin ajatuksiinsa ja mököttää jokaiselle, joka erehtyy vaivaamaan häntä läsnäolollaan. Tällaisina ajanjaksoina Kanjonikajon voisi sanoa jopa välttelevänsä sosiaalisia tilanteita ja olevan täysin poissa tolaltaan, toimien käytännössä autopilottina.
Jo pentuna Kanjonikajo on omaksunut vanhemmiltaan vahvan ajatuksen siitä, että perhe pitää yhtä niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin, oli tilanne sitten minkälainen tahansa. Tämä ajatustapa tulee korostumaan vahvasti kollin mielessä varsinkin soturi-iällä, kun tuo joutuu todella punnitsemaan omia valintojaan ja kyseenalaistamaan kaiken, mihin hänen uskollisuutensa perustuu.

Menneisyys: Kanjonikajo, Vilusydän sekä Piikkipentu syntyivät Myrskyklaanin Kanttarellisydämelle sekä Mustikkakuuralle tavattoman kylmän ja ankaran lehtikadon loppupuolella. Pentue tuli suurena yllätyksenä nuorelle pariskunnalle, joka ei vielä ollut virallistanut kumppanuussuhdettaan. Lopulta pentue syntyi etuajassa, kun Kuukivelle pesiytynyt kettu hyökkäsi puolenkuun kokoontumiseen tulleiden parantajien kimppuun. Järkytys ja ponnistelu käynnistivät Kanttarellisydämen synnytyksen haavoittuneiden parantajien matkatessa Kuukiveltä kohti Tuuliklaania, minkä vuoksi pentue syntyi jossakin päin Tuuliklaanin nummia ja vaikean synnytyksen vuoksi yksi pennuista, Piikkipentu, syntyi kuolleena.

Muuta: Kanjonikajo on taitava jäljittäjä, minkä lisäksi hän on lihaksikkaan kehonsa sekä vahvojen jalkojensa ansiosta vaarallinen vastus taistellessa. Pitkien jalkojensa ansiosta kolli on tavallista nopeampi juoksija. Keskiverto metsästäjä. Pelkää korkeita paikkoja, eikä siksi pidä lainkaan kiipeilystä. Kanjonikajo on perinyt orvokinsiniset iso-isoisältään Mustikkaraidalta, jotka ovat nyt periytyneet neljännelle sukupolvelle.

Kuva: https://fi.pinterest.com/pin/626211523187492875

Lähisukua:
Emo: Kanttarellisydän
Isä: Mustikkakuura
Sisar: Vilusydän
Veli: Piikkipentu (kuollut)
Tädit: Vatukkasielu, Herukkapentu (kuolleet), Vanamotuli
Setä: Kivikkoaskel
Serkut: Silmutassu, Seesamitassu ja Seittitassu (Kivikkoaskeleen ja Korentovälkkeen pennut), Kääpätassu ja Kuhnuritassu (Vanamotulen ja Koivunenän pennut)
Emon vanhemmat: Niittylumo ja Vesikallio
Isän vanhemmat: Pajutuuli ja Niemiturkki

Toiveet: Seikkailla ja nähdä maailmaa, sekä luoda vahvoja ystävyyssuhteita niin oman kuin toistenkin klaanien kissojen kanssa. Aiheuttaa hämminkiä Myrskyklaaniin sisarensa Vilusydämen kanssa ;)

Ropettaja: Kultis

Kp: 304

bottom of page