Kuiskepentu
Oppilasnimi: Kuisketassu
Soturinimi: Kuiskekehrääjä
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Myrskyklaani
Asema: Pentu
Ulkonäkö: Kuiskekehrääjä on erittäin komea kolli, kenen charmi oikein huokuu kissasta. Hänellä on hyväkuntoinen ja muodollinen keho, mitä hänen puolipitkä turkkinsa esittelee. Turkki on laadultaan melko pehmeää ja hylkii vettä hyvin. Hänellä on ylpeät ja viehättävät kasvot, missä on korkeat poskipäät, korvat terävästi kasvaen ohimoilta ylöspäin ja valkeista hampaista koostuva charmikas virne. Hänen raajansa ovat pitkät, aivan kuten siskollaankin, mutta omaa tätä hieman suuremmat tassut. Hänen häntänsä on sulkamainen ja hyvin elehtiväinen. Hänen anturansa ja nenänpäänsä ovat tumman harmaat. Hänellä on melko tunnistettavat arvet vasemmassa etujalassaan.
Kuiskekehrääjän turkki on väriltään tumman siniharmaa. Hänellä on tummempi selkäpuoli niskasta hännänpäähän ja maskiosuus kasvoillaan ja korvillaan. Hänellä on vaaleampi V:kuvio rinnassaan sekä vatsanpohjalla, mikä valuu myös takajalkoihin. Myös korvan sisäpuolet ja varpaat ovat tätä samaa valkeaa sävyä. Hänellä on vielä vaaleammat kolmion kaltaiset kuviot silmiensä alla, sekä saman sävyiset alaluomet. Yläluomet ovat miltei mustat. Silmät hänellä ovat upeat hopean siniset, kuin osa tähtitaivasta.
Kuva: https://images-wixmp-ed30a86b8c4ca887773594c2.wixmp.com/f/739cb1a7-303d-4c3e-ad76-c1b93859a4cf/dgwkmee-81184432-3bec-4d31-9a93-963abd4b9959.png?token=eyJ0eXAiOiJKV1QiLCJhbGciOiJIUzI1NiJ9.eyJzdWIiOiJ1cm46YXBwOjdlMGQxODg5ODIyNjQzNzNhNWYwZDQxNWVhMGQyNmUwIiwiaXNzIjoidXJuOmFwcDo3ZTBkMTg4OTgyMjY0MzczYTVmMGQ0MTVlYTBkMjZlMCIsIm9iaiI6W1t7InBhdGgiOiJcL2ZcLzczOWNiMWE3LTMwM2QtNGMzZS1hZDc2LWMxYjkzODU5YTRjZlwvZGd3a21lZS04MTE4NDQzMi0zYmVjLTRkMzEtOWE5My05NjNhYmQ0Yjk5NTkucG5nIn1dXSwiYXVkIjpbInVybjpzZXJ2aWNlOmZpbGUuZG93bmxvYWQiXX0.z0w_LBansXQDSviYzlWp3G7OQhUucpnYk1D6NrakA7M
Luonne: Kuiskekehrääjä on erittäin puoleensavetävä tapaus, niin hänen charmikkaan auransa kuin huumorintajunsakin puolesta. Hänen seurassaan on usein helppo olla, kun kolli sille päälle sattuu. Hänellä on lipevä kieli ja osaa puhua kissan yli ja ympäri vaikka syömään oman häntänsä. Hänellä on urhea perusluonne ja ei pelkää tuoda ilmi mielipiteitään, vaikka usein ne hienostuneesti jakaakin. Hänellä on myös ovela puolesta, vaikka ei pohjimmiltaan pahantekijä olekaan. Silti, sulavat valheet tai toisten käskeminen ei ole yli hänen ylpeytensä. Ylpeys onkin Kuiskekehrääjän Akilleen kantapäänsä, sillä on hänen vaikea taipua virheidensä taikka häviöidensä alla.
Kuiskekehrääjä on perheelleen erittäin uskollinen, hänen siskonsa Kuutamokaitsijan ollessa hänelle kaikki kaikessa. Kukaan muu ei saa häntä samalla tavalla avautumaan tai herkistymään kuten siskonsa saa. Kuiskekehrääjä rakastaa flirttailua, kaikkien ja kaiken kanssa, mutta tekee sen useimmiten hyvässä maussa, sekoittaen sanoihinsa kehuja ja sen sellaisia, mikä usein saa muut pitämään hänestä enemmän.
Menneisyys:
Isä: Huurresydän
Äiti: Horrosyö
Sisarukset: Kuutamokaitsija (sisko)
Kuiskepentu syntyi Horrosyölle ja Huurresydämelle Myrskyklaaniin, saaden nuoremman siskon nimeltä Kuutamopentu. Heidän syntymäänsä ei voinut kutsua aivan normaaliksi, sillä ei emo ollut leirissä sen tapahtuessa. Sen sijaan oli emo ollut jääräpäinen ja tahtonut pysyä liikkeellä viimeiseen saakka, mikä lopulta kävikin tämän kohtaloksi.
Horrosyö oli ollut kävelyllä ystävänsä Utulammen kanssa, kun heidän kimppuunsa oli käynyt kaksijalkojen koira. Kaksikko oli joutunut elämänsä taisteluun, mistä eivät selvinneet haavoitta niin koira kuin klaanikissatkaan. Utulampi oli menettänyt henkensä koiran hampaissa ja jo kesken taistelun kykeni Horrosyö tuntemaan tiineytensä supistuksien käynnistyneen, hänen joutuessa pakottamaan pentujen pysymään sisällään, kunnes pääsi viimein pakenemaan kaksijalan löytäessä karanneen koiransa ja köyttäneen sen.
Horrosyö oli yrittänyt tehdä takaisin leiriin, sydän särkyneenä parhaan ystävänsä kuolemasta ja tuskissaan synnytyksen alkuvaiheista. Lopulta ei hänellä ollut ollut muuta vaihtoehtoa kuin synnyttää kesken matkan, mikä ei tapahtunut ilman komplikaatioita. Verenvuoto kävi niin raskaaksi, että vielä hengissä ollessaan tiesi Horrosyön tiensä jäävän siihen. Hänen oli onnistunut asettaa pentunsa vatsansa suojaan, mutta menehtyi pian sen jälkeen.
Pennut joutuivat kärsimään kovia heti ensimmäisen elin tuntiensa aikana, ilman todellista suojaa ja pian nälästä ja kylmästä kärsien. Kun partio viimein löysi pienokaiset ja heidän menehtyneen emonsa, oli myös heidän luultu kuolleen, mutta onneksi partiossa oli edes yksi selkämielinen pää, kuka käski heidän kuitenkin viedä pennut parantajan luokse, ja hyvä niin. Pennut onnistuivat selviämään hengissä, tosin sairastuen vakavasti, mistä joutuivatkin selviämään jo toistamiseen karulla tavoin.
Huurresydän, pentujen isä, teki parhaansa huolehtiakseen pennuista, minkä eteen Horrosyö oli tehnyt kaikkensa. Lopulta jonkunlainen katkeruus oli kuitenkin laskeutunut isän sydämeen. Oli hänestä niin tavattoman epäreilua, että hänen rakkaansa oli joutunut kuolemaan, jotta nämä kaksi, keihin hänellä ei ollut kuin pakollista velvollisuudentunnetta, kykenivät elämään. Niinpä isä otti tehtäväkseen muistuttaa pennuille jokaisena päivänä heidän elämänsä alussa, että he eivät ansainneet olla elossa. Ilman heitä Huurresydämen kaunis kumppani olisi vielä hengissä.
Sanomattakin selvää, ei tämä kohtelu kohottanut pentujen itsetuntoa. He pelkäsivät isäänsä, kuka toi aina mukanaan kylmän ilmapiirin ja vielä kylmemmät sanat. Pennut alkoivat riippumaan toisissaan, löytäen todellista lämpöä vain toistensa seurassa, missä he tiesivät, että vain he ymmärsivät toisiaan. Heille opetettiin, ettei heillä ollut arvoa, ei kuten jokaisella muulla klaanin jäsenellä. Isä toi heille aina saaliskasan pienimmät jätökset, ei luonut suojaa kylminä öinä taikka sateisina päivinä, jolloin sairauden odottivat aivan kulman takaa. Ja kun isän temperamentti kävi kovaksi, ei kumpikaan pentu ollut suojassa, niin henkiseltä kuin fyysiseltä kaltoinkohtelulta, hänen aina tehdessä sen tilassa, missä muut eivät olleet todistamassa.
Huurresydämen käytös pentujaan kohtaan lopulta selvisi myös muulle klaanille, kun pentutarhan kuningattaret alkoivat huomaamaan, mitä todella oli meneillään. Asia tuotiin päällikön huomioon ja Huurresydämen annettiin kertoa puolensa koko klaanin edessä. Päälliköltä ei kuitenkaan sääliä tippunut sydämestä vääntyneelle soturille ja lopulta Huurresydän häädettiin klaanista pentujensa vakavasta kohtelusta.
Kaikesta kokemastaan oppineina eivät kaksi nuorta pentua suostuneet luovuttamaan luottamustaan toiselle vanhemman hahmolle, vaan pitivät huolen toisistaan niin hyvin kuin kaksi pentua osasivat, heidän kasvaessa yhdessä pentutarhassa samalla kaikkien kuningattarien katseen alla, kun samalla täysin yksin.
Muuta:
- Ääni: https://www.youtube.com/watch?v=ifvd57oV3Ng
- Rakastuu paljon helpommin kolleihin kuin naaraisiin
- Loistava vaanija jo turkkinsa värinkin puolesta, sekä taitava taistelija
- Käytän hahmoon ’hahmo täyteen klaaniin’ lipukkeen
Toiveet: Paljon erilaisia suhteita.
Ropettaja: Surhi
Kp: 0