Nokkospiikki
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Erakko
Asema: Entinen Tuuliklaanin parantaja
Entinen mestari: Paloniitty
Ropettaja: Pumpuli
Kp: 0
Kuvat: ©silberrrcat | ©GrayPillow
Teema: Drag Path – Twenty One Pilots
Ääni: Nuorekas, matala ja hieman käheä. Rauhallisessa puheessa on lähes laiskaa itsevarmuutta, mutta ärtyessä ääni muuttuu nopeasti kylmäksi ja teräväksi / Freddy Carter
Ulkonäkö: Kolmivärisen Nokkospiikin erottaa helposti tavallisista ruskean- ja harmaankirjavista kissoista. Pitkäraajainen ja jäntevä kolli kantaa itseään varmoin askelin, eikä häntä ensisilmäyksellä välttämättä arvaisi entiseksi parantajaksi. Nokkospiikki on aina tiedostanut erottuvan ulkonäkönsä ja pitänyt turkistaan hyvää huolta – joidenkin mustasukkaisten kielten mukaan jopa paremmin kuin omista potilaistaan.
Ruumiinrakenteeltaan Nokkospiikki on lähes malliesimerkki tuuliklaanilaisesta. Hän on korkea, solakka ja kevytliikkeinen, ja pitkät jalat tekevät askelista vaivattoman mittavia. Ruumiiseen nähden pitkä häntä auttaa säilyttämään tasapainon vauhdikkaassakin menossa. Erityisen voimakas kolli ei ole, mutta hennoksi häntä olisi virhe kutsua. Hoikan turkin alla on nummilla karaistunut ruumis, jota matkavuodet ovat vain sitkistäneet entisestään.
Väritykseltään kolli on kilpikonnakuvioinen, jonka lumenvalkoista pohjaväriä rikkovat mustat ja kinuskinruskeat laikut. Oikeaa poskea koristaa punertava, lähes pisamia muistuttava kuviointi, ja kirjavia läiskiä löytyy myös rinnasta sekä käpälien varpaista. Nokkospiikin karva on lyhyttä ja pehmeää, lähes höyhenpeitteen kaltaista, joskin poskilla, rinnassa ja hännässä se kasvaa puuhkamaisena ja pörröisempänä. Tiivis turkki suojaa hyvin nummien tuulenpuuskilta ja tihkusateelta, mutta rankemmassa sateessa kastuu nopeasti läpimäräksi.
Nokkospiikillä on haalean vihreät silmät, joissa välkkyy edelleen tuttu ilkikurisuus, vaikka katse saattaa nykyään jäädä pitkäksikin aikaa poissaolevana kaukaisuuteen. Kollilla on valkoiset viikset, vaaleanpunaiset polkuanturat ja hiilenmustat kynnet. Hänen mukanaan kulkee lähes aina vieno, makea mintun tuoksu, joka on tarttunut turkkiin yrteistä niin sitkeästi, että siitä on tullut lähes yhtä tunnistettava osa Nokkospiikkiä kuin hänen kirjava turkkinsa.
Luonne: Nokkospiikki on karismaattinen, sanavalmis ja vahvatahtoinen kolli, joka ei ole koskaan sopinut stereotyyppisen hiljaisen ja lempeän parantajan muottiin. Ennen lähtöään hänet tunnettiin röyhkeästä huumoristaan, itsevarmuudestaan ja tavastaan työntää kuononsa asioihin, jotka eivät välttämättä hänelle kuuluneet. Pari vuotta maailmalla ovat kuitenkin jättäneet jälkensä. Sama Nokkospiikki on edelleen tunnistettavissa, mutta tämän särmät ovat muuttuneet terävämmiksi.
Perusluonteeltaan Nokkospiikki on edelleen emonsa kaltainen hurmuri, joskin nykyään hieman vähemmän vaivautunut hurmaamaan ketään. Hän tietää olevansa älykäs, taitava ja hyvännäköinen, eikä näe erityistä syytä teeskennellä muuta. Kolli on suorapuheinen ja kärsimätön, eikä hänen suustaan kannata odottaa kauniita sanoja silloin, kun totuus hoitaa asian nopeammin. Ärsyyntyessään Nokkospiikin huomautukset muuttuvat nopeasti pureviksi, ja toisinaan on vaikea sanoa, pilaileeko hän vai loukkaako tarkoituksella. Hänen itsensä mielestä ero ei aina ole kovin tärkeä. Nokkospiikillä on kuitenkin myös aikaisempaa hiljaisempi puolensa. Toisinaan kolli vetäytyy ajatuksiinsa ja seuraa ympäristöään etäisen oloisena. Hän ei pidä siitä, että hänen asioitaan tongitaan, ja mitä henkilökohtaisemmaksi keskustelu käy, sitä todennäköisemmin vastaukseksi saa ivallisen sutkautuksen. Maailmalla viettämästään ajasta Nokkospiikki puhuu silloin kun itse haluaa – ja silloinkin yleensä vain niistä osista, jotka hän katsoo muiden asiaksi.
Terävästä luonteestaan huolimatta Nokkospiikki välittää läheisistään syvästi. Hän vain sattuu olemaan huomattavasti parempi parsimaan haavoja kuin puhumaan tunteistaan. Huoli näkyy helposti torumisena, ärtymyksenä ja käskyinä pitää itsestään parempaa huolta. Erityisesti tarpeeton uhkarohkeus saa kollin karvat pystyyn, ja toisinaan hänen reaktionsa on huomattavasti voimakkaampi kuin tilanteen perusteella voisi odottaa.
Parantajan asema on jäänyt taakse, mutta parantajuus ei ole koskaan kadonnut Nokkospiikistä. Hän on utelias, kekseliäs ja lähes ärsyttävän tiedonjanoinen, etenkin yrttien, unien, merkkien ja Tähtiklaanin suhteen. Hätätilanteessa tavallinen teräväkielisyys väistyy nopeasti: Nokkospiikki muuttuu rauhalliseksi, määrätietoiseksi ja käskeväksi. Hän tietää mitä tekee, tietää olevansa siinä hyvä eikä kaipaa vierestä neuvoja.
Menneisyys: Nokkospiikki syntyi alkavan Lehtikadon aikaan tuuliklaanilaisille Nevaroihulle ja Vilukkoväreelle. Vaikean synnytyksen seurauksena hänen sisarensa Kiurupentu menehtyi, mutta Nokkospiikki ei varttunut ilman sisarta. Hänen elämäänsä tassutteli pian Villavarjo, Tuuliklaanin reviiriltä hylättynä löydetty pentu, jota Nokkospiikki on aina pitänyt oikeana sisarenaan yhteisen veren puuttumisesta huolimatta.
Jo nuorena Nokkospiikki osoitti kiinnostusta yrteistä, Tähtiklaanista ja sen salaisuuksista. Oli siis vain luontevaa, että Tuuliklaanin parantajasta Paloniitystä tuli hänen mestarinsa ja myöhemmin yksi kollin elämän tärkeimmistä kissoista. Paloniitty tunsi Nokkospiikin ehkä paremmin kuin tämä olisi aina halunnut myöntää ja kuului niihin harvoihin, joille kolli uskalsi näyttää muutakin kuin itsevarman ja sanavalmiin puolensa. Hänen opastuksessaan Nokkospiikki varttui Tuuliklaanin parantajaksi.
Nuorena Nokkospiikki huomasi tunteidensa pitkäaikaista ystäväänsä, Myrskyklaanin parantaja Kanttarellisydäntä kohtaan kasvaneen ystävyyttä syvemmiksi. Tunteet eivät kuitenkaan saaneet vastakaikua, ja lopulta särkyneen sydämen sekä kolhiintuneen ylpeyden ajamana Nokkospiikki jätti klaanien reviirit taakseen. Paloniitty oli ainoa, jolle hän koskaan uskoutui tunteistaan. Alun perin lyhyeksi tarkoitettu matka venyi lähes kahden vuoden mittaiseksi. Nokkospiikki kulki kaukana klaanien reviireiltä, näki vieraita seutuja ja kartutti parantajan taitojaan vierailla yrteillä sekä menetelmillä. Poissaolostaan kolli kertoo vain hajanaisia palasia, eikä aika maailmalla onnistunut täysin siinä, mitä hän ehkä eniten siltä toivoi. Kaikesta huolimatta Nokkospiikin sydän vetää edelleen Kanttarellisydämen luo.
Lähisukua:
Emo: Nevaroihu
Isä: Vilukkoväre
Sisarukset: Kiurupentu (kuollut), Villavarjo & Liusketäplä
Sisarenpennut: Esikkotassu, Kuusamatassu & Jääpentu
Tädit: Pilvisulka (kuollut), Lumitassu (kuollut)
Emonemo: Kukkaturkki (kuollut)
Emonisä: Ukkospilvi (kuollut)
Isänemo: Murattisydän (kuollut)
Isänisä: Ohdakelampi (kuollut)
Isän täti: Tihkutuuli (kuollut)
Muut sukulaiset: Varpusviima (kuollut), Harmaaläiskä (kuollut), Mesihelmi (kuollut) ja Orvokkitaivas (kuollut)
Muuta: Nokkospiikki ei ole hullumpi taistelija, vaikka raakaa voimaa häneltä ei juuri löydykään. Kolli luottaa nopeuteensa, ketteryyteensä ja vastustajan liikkeiden lukemiseen, eikä siksi ole välttämättä se heikoin lenkki, jota kannattaa lähteä sorkkimaan taistelun alettua. Nokkospiikki välttelee poissaolostaan puhumista kokonaisuutena. Hän saattaa kertoa huvittuneena oudosta paikasta, tuntemattomasta yrtistä tai matkalla sattuneesta kommelluksesta, mutta tarinoista tuntuu aina puuttuvan palasia. Mitä enemmän niitä yrittää kaivaa esiin, sitä vähemmän kollista yleensä saa irti.
Toiveet: Nokkospiikillä ei tällä hetkellä ole selvää vastausta siihen, mitä hän tulevaisuudeltaan haluaa. Hän palasi klaanien reviireille syystä, mutta se ei välttämättä tarkoita paluuta Tuuliklaaniin tai parantajan tehtäviin. Toistaiseksi kolli aikoo selvittää, mikä tutuilla nummilla vielä odottaa häntä... ja onko siellä enää mitään, mitä hän voisi kutsua omakseen.