top of page

Pajukyynel


Sukupuoli: naaras
Klaani: Myrskyklaani
Asema: Soturi

Ulkonäkö: Pajukyynel on bengalin kissa, kellertävän ruskealla värityksellä. Hän on notkearakenteinen mutta lihaksikas, ja hän painaa nyt noin 4kg. Hän on korkeudeltaan 25cm. Lihaksikasta kehoa kantaa pitkät jalat, joiden avulla soturi voi liitää metsän läpi. Toki jalkojen mukana tulee myös kömpelyys, ja täksi Pajukyynel voidaan  nähdään usein kuonollansa. Vartaloon verrattuna naaraan pää on kuitenkin pieni, ja tämän seurauksena vastustajat saattavat arvioida soturin lihasvoiman. Hänellä on suuret mantelinmuotoiset silmät jotka ovat väriltään sinertävät. Bengalin kissalle ominaista on myös pyöreäpäiset ja pieneksi luokiteltavat korvat, jotka ovat juuresta lev
eät. Pajukyyneleen turkissa on suuria täpläkuvioita ja vatsapuoli on vaalea. Hänen jalkansa ovat raidalliset. Silmien, huulten ja nenän reunoilla kulkee kapea musta linja.

Luonne: “Minä olen Pajukyynel, Myrskyklaanin urhein soturi! Kyllä, kuulit oikein. Olen aina valmis partioimaan reviirini rajoja enkä pelkää mitään mitä siellä voisin kohdata. Olen tappelussa todella lahjakas, ainakin emoni sanoo minulle aina niin. Olen lojaali klaanilleni vaikka en ole varma heidän lojaaliudestaan minulle - olen hyvinkin varma, että entinen mestarini Kärppäviilto valehteli minulle emoni kuolemasta. Mutta mikäs siinä, sillä Saniaishäntä on elossa! En ole kaheli, niin kuin jotkut väittävät.”
Pajukyynel on energinen ja holhoavainen naaras, joka leimaantuu muihin helposti. Näitä kissoja hän tahtoisi vartioida 24/7, sillä menetettyään molemmat vanhempansa on Pajukyyneleen mieli ollut - omalaatuinen. Hän on aina valmis kaikkeen, tai ainakin niin soturi väittää mutta tämä ei ole totta. Pajukyynelen elämä pyörii tämän kuolleen emon ympärillä, josta hän hallusinoi joka päivä. Naaras kiihtyy nopeasti, eikä osaa hallita vihaansa täysin. En siis todella sano, että sinun kannattaisi vastustaa Saniaishännän olemassa oloa, ellet halua kynsiä kiinni turkkiisi!

Menneisyys: Pajupentu syntyi vanhemmilleen, Saniaishännälle ja Sammalkorvalle. Naaras oli heidän ainoa pentunsa ja myös hyvin kiltti sellainen. Pajupentu näytti kiinnostusta soturin tehtäviä kohtaan syntymästä lähtien ja oli pentuna aina valmis auttamaan klaanin vanhempia - parempaa asiaa kun heidän tarinansa ei ollut! 
Pajutassu sai mestarikseen Kärppäviillon. Kaksikko tuli hyvin toimeen, vaikka Pajutassu oli hiukan energisempi kuin tyyni mestarinsa. Pajutassu ei ikinä nähnyt mestariaan klaanin ulkopuolisena, vaikka oli tietoinen tämän menneisyydestä klaanien ulkopuolella. Menetettyään molemmat vanhempansa Varjoklaanin ja Myrskyklaanin välisessä taistelussa, järkyttyi Pajutassu pahasti. Hän oli nähnyt isänsä, Sammalkorvan kuoleman ja oli sisäistänyt tämän menetyksen. Emonsa kuolemaa ei oppilas kuitenkaan nähnyt ja tämä aiheutti Pajutassulle h
allusinaatioita emostaan. 
Vieläkin, soturin asemassa Pajukyynel uskoo emonsa olevan elossa. 

Muuta:
- Pajukyynel kärsii hallusinaatioista
- Hän on taitava tappelija
- Hänen uskollisuutensa klaania kohden on sortumaisillaan


Ropettaja: Jode
Entinen
mestari: Kärppäviilto

Kp: 596

bottom of page