Pakkastassu
Soturinimi:
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Myrskyklaani
Asema: Oppilas
Ulkonäkö: Pakkanen on uskomattoman kauniiksi kuvattu kissa, ketä ei uskoisi helpolla kolliksi. Kollilla on muodollinen, sirorakenteinen ja atleettisesti lihaksikas keho. Hän on asenteeltaan kuin ulkomuodoltaankin ylväs ja viehättävä. Hänen jalkansa ovat pitkät ja nopeuteen rakennetut, tassujen ollessa sirot, minkä takia ne mahtuvatkin hyvin ahtaisiinkin koloihin. Kynnet ovat puhtaanvalkeat ja sirppimäiset. Pää kollilla on kiilanmuotoinen ja otsaa kohti levenevä, minkä yllä on suurehkot korvat. Silmät ovat aavistuksen vinot ja pupilli usein kapea, katseen ollessa usein mietteliäs ja mystinen, kuin kolli lukisi suoraan ajatuksiasi. Muuten hänellä on keskipitkä turkki, mutta häntä on muodoltaan melkein sulkamainen.
Pakkanen on puhtaanvalkoinen kissa. Ainoa väriläikkä hänessä on muutama sinertävän hopeinen haalea juova hännänpäässään. Silmät hänellä ovat syvän siniset. Anturat ja nenänpää ovat hyvin haalean vaaleanpunaisen sävyiset. Pakkasen ääni on kuin jään sihinää, kylmää ja teräväsävyistä.
Luonne: Pakkanen on nimensäkin mukaisesti kylmä persoona. Hänellä on erikoista charmia, mikä ehkäpä herättää muissa mielenkiintoa, mutta hänen kanssaan on vaikea lähestyä. Hän ei ole erityisen puhelias, eikä muutenkaan avoin, mieluummin tarkkaillen ja kuunnellen. Hän on kuitenkin rohkea ja omalla tavallaan klaanille hyödyllinen, sillä ei kavahda kesäkuumia eikä jäätäviä hallojakaan, vaikka vaikuttaa hyvin välinpitämättömältä muita kohtaan. Hän on myös jokseenkin kärsivällinen, mutta ärsyyntyessään saattaa syöstä kivuliaita sanoja. Tunteenpurkaukset ovat jokseenkin hänelle myös tuttuja, sillä ei osaa käsitellä niitä, tuntien samalla kovin vähän mitään ketään kohtaan, mutta välillä taas niin paljon, ettei tunnu kestävän sitä. Pakkanen on melko taitava lukemaan muita myöhemmin elämässään, sekä
Hän on laskelmoiva ja hyvinkin viisas tapaus, sillä ei anna tunteilleen tilaa suunnitelmissaan, eikä yleensä osaa myöskään varautua sellaisiin. Kovat tunteen osoitukset, oli se sitten ilo, suru tai raivo muilta ovat Pakkasen mielestä outoja ja jokseenkin käsittämättömiä asioita. Pakkanen osoittaa omat tunteensa ja mieltymyksensä hienovaraisesti, eikä tottumaton kissa niitä osaisikaan tunnistaa. Keskustellessaan muiden kanssa on usein päällin puolin kohtelias, mutta saattaa helposti huomauttaa tai, välittämättä muiden tunteista, puhua herkistä asioista. Pakkanen kertoo asiat niin kuin ne ovat, eikä näe totuuden kaunistelemisessa hyötyä. Toisaalta tämä voi olla hyväkin asia, koska muut voivat luottaa siihen, että häneltä saa kuulla totuuden. Tosin, Pakkanen on kyllä taitava väärentämään totuutta omaksi hyväkseen, kun näkee siihen aihetta.
Pakkasella ei ole kärsivällisyyttä heikkoja tai pelkureita kohtaan. Koska ei kykene oireyhtymänsä takia tuntemaan kipua, ei hän osaa sitä myöskään muissa ymmärtää. Tämän takia kivun tuottaminen muille ei ole hänestä mitenkään epämiellyttävä asia, sillä ei voi itse käsittää, millaista se olisi. Hän on melko välinpitämätön ulkopuolisia, kotikisuja ja muiden klaanien kissoja kohtaan, mutta on tarkka klaaninsa reviireistä.
Pakkanen on kiinnostunut romanttisesti ainoastaan kolleista. Tämä ei tarkoita, etteikö hän voisi joskus hankkia pentuja itselleen suostuvaisen naaraan kanssa, mutta ei tulisi naarasta koskaan todellisesti rakastamaan. Ollessaan rakastunut on Pakkanen yllättävänkin hellä omalla tavallaan, pyrkien osoittamaan välittämisensä enemmin teoin kuin sanoin. Pakkanen tulee yllättävän hyvin toimeen pentujen kanssa, varmastikin osana syynä siksi, että oli pentuna itse saanut niin hyvän kasvatuksen. Perheensä on Pakkaselle tietyllä tapaa herkkä piste ja heistä välittääkin omalla tavallaan, suojellen ja varmistaen heidän pärjäämisensä, vaikka käyttäytyykin usein muuten hyvin välinpitämättömästi. Silti, pitää hän myös perheenjäseniään silmällä, koska ei tahdo oman maineensa tuhriutuvan heidän takiaan.
Menneisyys:
Isä: Kalliotaivas
Äiti: Valomyrsky
Sisarukset: Paahdetassu, Muskottitassu ja Kuparitassu
Syntyi Myrskyklaaniin Kalliotaivaalle ja Valomyrskylle pentueeseen, missä hänellä on kaksi sisarusta. Hänellä on myös puolisisaruksia isänsä suhteesta Leimusiiven kanssa. Valomyrsky olisi varmasti jokaisen pennun unelma emo ja Kalliotaivas huolehti nuorista paljon enemmän kuin kollit yleensä. Pakkaspentu oli hiljainen ja rauhallinen tapaus, kuka viihtyi mainiosti vain muita tarkkaillen, mutta leikkiessä ei oikein osannut erottaa kaikille kivan painimisen rajoja, milloin aikuiset alkoivatkin ensimmäistä kertaa huomaamaan hänen epäluonnollisen oireyhtymänsä.
Muuta:
- - Pakkasella on harvinainen CIPA oireyhtymä, minkä takia hän ei tunne lainkaan kipua, ei hikoile, eikä tunne suuria kuuman ja kylmän eroja. On mahdoton sanoa, miten hän tämän oireyhtymän on saanut, mutta on mahdollista, että se on Tähtiklaanin tapa rankaista hänen isäänsä uskottomuudestaan vanhaa kumppaniaan Leimusiipeä kohtaan
- Pakkanen tuoksuu usein miellyttävältä, koska ei kykene hikoilemaan
- Hänen ääntään voisi verrata halkeavaan jäähän; kylmää ja teräväsävyistä
- Taitava taistelija, sillä pelkää kipua, mutta osaa silti varoa, ettei riko itseään
Toiveet: Päästä pitkälle klaanissaan ja kerätä kunnioitusta. Muistaakseni puhuttiin että Mustikkakuura tulisi mestariksi?
Ropettaja: Surhi
Mestari: Mustikkakuura
Kp: 450