Punakuutamo
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Jokiklaani
Asema: Soturi
Ulkonäkö: Punakuutamo näyttää olevan ulkonäöltään sekoitus maine coonia, sekä somalia. Hän on normaalia reilusti suurempi kolli, kenen vankka kehonrakenne yllättää monet. Hänellä on leveät, vahvat lavat, sekä tukevat jalat. Tassut kollilla on suuret, mitkä piilottavat valkeat sirppimäiset kynnet sisälleen. Hänen häntänsä on normaalipituinen ja tuuhea. Hänellä on tupsut korviensa päissä. Nenän ja tassujen anturat ovat harmaansävyiset ruskeat. Viikset kollilla ovat valkeat, pitkät ja niitä on useita.
Punakuutamon turkki on pitkää, paksua ja piikikästä, mikä ei tunnu siistiytyvän millään vaikka hän kuinka yrittää sitä tasoittaa paikoilleen. Hänen turkkinsa pohjaväri on sekoitus ruskan- ja tulenpunaista. Hänellä on tumma selkäpuoli, mistä lähtee paksumpia ja ohuita tummanpunaisia juovia koko keholleen. Hänellä on valkeat korvatupsut ja karvat korvien sisällä, kulmapilkut, yläluomet, varpaat ja anturakarvat, sekä kuono, mistä kulkee raita rinnan kautta vatsalle ja hännänpäähän asti.
Punakuutamon silmät ovat meripihkan punertavan sävyiset. Hänen turkkinsa väritys saa sen näyttämään että hänellä olisi hyvin tummat silmänaluset. Hänellä kulkee kuononsa päältä aina vasemman silmän yläpuolelle arpi.
Luonne: Punakuutamon ulkonäkö pettää pahasti kollia katsoessa, näyttäessä usein siltä kuin olisi juuri tullut taistelemasta mäyrää vastaan, vaikka todellisuudessa oli varmasti vetämässä lonkkaa auringon kuumentamilla kivillä. Kolli ei paljoa turhista huolestu ja elääkin elämäänsä päivä kerrallaan. Hänen rento asenteensa ja joidenkin mielestä jopa laiska olemuksensa voi saada jotkut kyseenalaistamaan, onko soturin elämä hänelle oikea valinta. Todellisuudessa kolli on omalla tavallaan elämänhaluinen, haaveilija, kuka on uskollinen niille, keistä välittää. Muiden mielipiteet eivät paljoa häntä hetkauta, kollin ollessa mestari antamaan äänen tulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Punakuutamoa on erityisen hankala saada vihaiseksi, vaikka ärtyneisyyttä kyllä tunteekin, etenkin jos toinen tulee häiritsemään kesken hyvien unien. Rohkeutta häneltä ei puutu, varsinkin rankan lapsuutensa jälkeen, eikä siedä sitä että heikompia kohdellaan kaltoin. Metsästäessään hänet löytää usein ensimmäisenä viemässä saaliinsa pentutarhaan ja klaaninvanhemmille, ennen kuin ajatteleekaan itse syövänsä.
Punakuutamo on perusystävällinen muita kohtaan, vaikkakin omaa melko kiusoittelevan ja joskus jopa mustan huumorin. Mikäli pääsee yli kollin hitaan vastailun ja omankaltaisen ajattelutyylin, on häneen melko helppo tutustua. Kolli on varautunut kulkukissoja kohtaan, mutta useimmiten klaanikissat eivät ole hänelle ongelma. Kokoontumisissa hänet voi löytää tunkemassa itsensä milloin kenenkin seuraan keskustelemaan, oli hänen läsnäolonsa tervetullutta tai ei. Hänellä on omanlaisia tavoitteita elämässään, mutta ei koe kiirettä niitä tavoitellessaan, mielummin omilla teoillaan ja luonteellaan todistaen itsensä muille, ei usko suuriin uskollisuuden eleisiin tai muiden mielipiteiden yli huutamiseen.
Romantiikka on Punakuutamon mielestä hauska käsite teoriassa, mutta todellisuudessa ei varmaankaan tietäisi, mikä on leikkimielistä flirttailua ja milloin joku on tosissaan. Hän kykenee rakastumaan niin kolliin taikka naaraaseen, ollen enemmänkin kiinnostunut näiden persoonasta. Rakastuessaan hän on omalla tavallaan huolehtiva ja fyysinen, kokien täysin normaaliksi läjähtää kumppaninsa kylkeä vasten torkkumaan, oli toisella mitä vain kesken sitä ennen. Punakuutamo pitää pennuista, niiden leikkisästä luonteesta ja yksinkertaisesta ajattelumaailmasta, joten viettää mielellään aikaansa pentuja vahtien jos jokin kuningatar sitä pyytää. Punakuutamolle on helppo uskoutua mieltä painavista asioista, sillä hän osaa pitää suunsa supussa muiden murheista, eikä levittele niitä ympäriinsä.
Menneisyys:
Emo: Syyskyynel
Isä: Metsäpalo
Punakuutamo syntyi Syyskyyneleelle ja Metsäpalolle ainoana pentuna. Kolli syntyi reilusti ennen laskettua aikaa, joten raskauden loppujakso tuotti hänen emolleensa paljon komplikaatioita. Syntyessään Punakuutamo oli pieni ja heiveröinen, eikä hänen emonsa kyennyt huolehtimaan pennusta kunnolla, menetettyään runsaasti voimiaan. Sen sijaan pentutarhan muut kuningattaret ottivat tuolloisen Punapennun huostaansa, jotta Syyskyynel kykenisi paranemaan rauhassa parantajan pesällä. Hänen isänsä Metsäpalo kävi vierailemassa pennun luona silloin tällöin, mutta enimmäkseen vietti aikansa kumppaninsa luona.
Punakuutamo ei muista paljoa tuolta ajalta, kuin että hänelle kerrottiin, että Syyskyynel ei ollut selvinnyt, vaan oli kuollut parantajan luona ollessaan raskauden aiheuttamiin komplikaatioihin. Pentu ei tiennyt miten reakoida, sillä ei ollut päässyt tutustumaan emoonsa, mutta kokemus oli silti hänelle raskas. Metsäpalo otti kumppaninsa kuoleman paljon raskaammin, eikä aluksi sietänyt edes katsoa pentua, kuka oli täysin Syyskyyneleen peilikuva, tehden sen erityisen selkeäksi ärähtäessään pennulleen ja surunsa sokaisemana raapaisi tätä suoraan kasvoilta, mikä aiheutti Punakuutamon kasvoilla vieläkin olevat arvet. Metsäpalo joutui suuriin ongelmiin tekonsa takia, mutta sai lopulta armahdusta suuren surunsa takia. Punapentu ei kuitenkaan kokenut enää minkäänlaista tarvetta tutustua isäänsä tämän jälkeen ja vältteli tätä kuin ruttoa.
Tällöin Jokiklaanin parantaja Tulvayö kävi tapaamassa tuolloista Punapentua useaan otteseen, hoitaessaan hänen haavaansa, milloin he pääsivät tutustumaan ja luomaan jopa jonkinkaltaista sisarus-suhdetta, millaista Punapennulla vanhempiensa ainoana pentuna ei ollut koskaan ollut. Kasvaessaan vahvemmaksi ja itsenäisemmäksi pennuksi Puna usein vietti aikaansa parantajanpesän luona, usein ihan vain torkkuen Tulvayön touhutessa omien töidensä parissa, nauttien parantajan luona olevasta rauhallisesta ja hänelle turvallisesta ilmapiiristä.
Vasta monta viikkoa Syyskyyneleen kuoleman jälkeen tuli Metsäpalo arasti tervehtimään pentuaan, aikeissa yrittää rakentaa heidän välilleen jonkinlaista suhdetta, vaikka Punapentu olikin hyvin vainoharhainen yritystä kohtaan. Aikomus kuitenkin jäi vain yrittämiseksi, kun partiolla ollessaan Metsäpalo menehtyi taistelussa kulkukissoja vastaan. Menetettyään kummatkin vanhempansa, jäi Punapentu yksin, hänen ainoa läheinen suhteensa ollessa enää Tulvayö.
Muuta: Erinomainen jäljittäjä, sekä kokonsa puolesta haastava vastustaja taistelussa. Kuten monet Jokiklaanin kissat on hän taitava uimari.
Toiveet: Punakuutamo tahtoo päästä pitkälle elämässään ja joskus todennäköisesti havittelee varapäällikön paikkaa. Toiveena olisi että hänelle löytyisi kumppani jossain vaiheessa elämäänsä.
Ropettaja: Surhi
Entinen mestari: Huurreyö
Oppilas: Kettutassu
Kp: 819
