Sulkamyrsky


Sukupuoli: Naaras
Klaani: Myrskyklaani
Asema: Soturi

Ulkonäkö: Sulkamyrsky on ulkoisesti varsin hurmaava ja suloinen naaras, jolla on pilkettä silmäkulmassa. Ruumiinrakenteeltaan naaras ei ole mainittavan siro, vaan ennemminkin solakka ja lihaksikas, minkä vuoksi tämä saattaa toisinaan näyttää hieman kömpelöltä muihin naaraspuolisiin klaanitovereihinsa nähden. Hänen turkkinsa on hieman tavallista pidempää, muttei silti mainittavan pitkää, laadultaan pehmeää ja tiivistä - se suojaa naarasta lehtikadon kylmiltä viimoilta ja lehtisateen ajan rankoilta sadekuuroilta tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun se lopulta kastuu juuriaan myöten, kestää sen kuivumisessa päiviä. Pörröisempää turkki on rinnan ja vatsan alueelta. Sulkamyrskyn karvapeite vaatii päivittäistä siistimistä ja huolenpitoa näyttääkseen suitulta ja kiiltävältä, ja naaras inhoaakin itse sitä, miten helposti se takkuuntuu ja alkaa näyttää epäsiistiltä. Pohjaväriltään turkki on kuulaan hopeanharmaata, lukuunottamatta rinnan ja vatsan aluetta, sekä vasenta takatassua, jotka ovat väriltään puhtaan valkeat. Hämärämmässä valaistuksessa Sulkamyrskyn turkilla on havaittavissa tummemman harmaata kuviointia - kuin ohuita juovamaisia kiemuroita, koristavat hänen karvapeitettään lavoista ja kyljistä selkää myöten aina häntään asti. Sulkamyrsky omaa pitkät, vahvat ja jäntevät jalat, sekä suurikokoiset tassut, jotka mahdollistavat kulkemisen kaikenlaisella maaperällä. Hänen anturansa ovat väriltään vaaleanpunaiset ja laadultaan ne ovat kohtalaisen pehmeät, minkä vuoksi ukkospoluilla, kallioilla ja kivikoilla kävel kuluttaa ne helposti rikki ja verille. Kynnet naaraalla ovat terävät ja pitkän koulutuksen myötä harjaantuneet, väriltään puhtaan valkeat.
Sulkamyrsky omaa melko kauniit, teräväpiirteiset ja sopusuhtaiset kasvot, joiden hallitsevin piirre lienee suuret ja syvät, tumman yötaivaansiniset silmät. Kasvojen väritys on tasaisen hopeanharmaata kuten pohjavärikin, mutta se tummenee kuonossa aina mustaa nenänpäätä kohden, samoin kuin korvienkin päitä. Korvat naaraalla ovat ehkä hieman tavallista suurikokoisemmat, minkä vuoksi Sulkamyrsky omaa mitä mainioimman kuulon. Niiden päissä on havaittavissa pienet, miltei huomaamattomat tupsuntapaiset. Sulkamyrskyn häntä on hieman epäsopusuhtainen muuhun kehoon nähden - se on pitkä pörröinen ja puuhkamainen, kuin sulka, minkä vuoksi naaras on myös nimensä alkuliitteen saanut. Klaaniaan taisteluiden merkeissä puolustettuaan myös Sulkamyrsky on saanut joitakin arpia ja naarmuja, joista valtaosa on tarpeeksi pieniä pysytelläkseen peitossa pöyheän turkin alla, mutta joista osa on jatkuvasti näkyvillä. Näistä näkyvistä arvista mainittavimpia ovat puumalta saadut pitkät naarmut oikeassa kyljessä, sekä vasemman korvan lovi. Lisäksi Varjoklaania vastaan käydystä taistelusta Sulkamyrsky on saanut muistoksi pitkän arven, joka ulottuu vasemmalta lonkalta aina reiden puoleen väliin asti. 

Untitled258_20220809113756.png

Luonne: Pentu- ja oppilasaikoinaan Sulkamyrskyn voisi kuvailla olleen hyvinkin tunneherkkä, jääräpäinen sekä vahvaluonteinen - niin hyvässä kuin pahassakin. 
Vaikka Sulkamyrskyn luonteen voisikin sanoa kokeneen muutoksen rauhallisempaan tai edes tasaisempaan suuntaan, löytyy naaraalta yhä samaa ilkikurista pilkettä sekä hulvatonta huumorintajua kuin oppilasaikoinakin. Virtaa ja positiivista energiaa Sulkamyrskyllä riittää yhä jaettavaksi samoin kuin ennenkin, mutta toisin kuin aikaisemmin, naaras on saanut nyittyään päätään pilvistä hieman alemmaksi maan tasalle, eikä ole enää samalla lailla niin tunteidensa vietävissä kuin aikaisemmin. Lähelläkään täydellistä hänenkään itsehillintänsä ei kuitenkaan ole, ja vaikka hänen onkin sanottu rauhoittuneen hieman aiempaan nähden, on tämä yhä sama kissa kuin aikaisemminkin. Sulkamyrsky on juuri sellainen kissa, jolla tarmoa ja luonnetta riittää koko Myrskyklaanin tarpeiksi asti. Hän ilmaisee oloaan, itseään, mielipiteitään ja tunteitaan voimakkaasti, ja näin ollen hänestä myös yleensä paistaa kauaskin asti, millä tuulella hän milloinkin on. Jotkut klaanitoverit saattaisivat sanoa, että tämä ominaisuus on haitaksi, toiset taas että hyödyksi, mutta kissat, jotka ovat viettäneet pidemmän päälle aikaa hänen kanssaan, tietävät tämän ”hälytyskellon” tuovan kovasti hyötyä heille, jotka hänen kanssaan tulevat olemaan päivittäin tekemisissä. Klaanin arjessa Sulkamyrsky tunnetaan hyväntuulisena, pirteänä ja hurmaavanakin kissana, jolla on taitoa jakaa iloaan ja aurinkoisuuttaan toisillekin. Hänellä on omanlaisensa pettämätön huumorintaju, johon saattaa luottaa kiperimmissäkin tilanteissa. Ja uskokaa pois, tämäkin on todettu - hermostuessaan ja stressatessaan esimerkiksi lähestyviä taisteluja naaras saattaa höpötellä ja vitsailla itsekseen vain lievittääkseen omaa jännitystään, tehden sen miltei huomaamattaan. Hän on hyvin lämminhenkinen, perhe- ja ystäväkeskeinen kissa, jolle läheiset ja klaani tulevat aina ensimmäisenä. Vihollisklaanien silmissä hänen tahtonsa puolustaa perhettään saattaakin näkyä ajoittaisena viileytenä klaanin ulkopuolisia kohtaan sekä lievänä alkukankeutena uusiin kissoihin tutustuessa. Sulkamyrsky on hyvin tarkka klaaninsa rajoista ja oikeuksista, ja saattaakin joskus näyttäytyä poikkeuksellisen kärkkäänä puolustamaan klaaniaan rajanrikkojien suhteen. Sulkamyrskyn voisi sanoa olevan hyvinkin kärsimätön ja malttamaton tapaus. Tämä ei ehkä klaanitovereille ole se piirre, jonka naaras päivittäin näyttää, mutta josta tämä voi sanoa kärsivänsä pienissäkin arjen askareissa. Tämä piirre tulee esille esimerkiksi metsästäessä - missä naaras onkin tunnetusti täysin surkea - ja tuloksettomissa saalistusyrityksissä. Vaikka Sulkamyrsky yrittääkin parhaansa ja teoriassa osaa ja tietää mitä tekee, ei maltamattoman nuorukaisen aikaansaama lopputulos aina ole toivottu. Lisäksi ei-toivotut tilanteen muutokset ja yhtäkkiset yllättävät tapahtumat saavat naaraan pään pyörälle. Vaikka Sulkamyrsky kovasti väittääkin ettei ole kaavoihinsa kangistunut kuten vanhukset ja ikäloput, aiheuttavat muuttuvat tekijät hänelle tietynlaista turvattomuuden tunnetta, jota hän ei välttämättä itse tunnista. Nämä kaksi edellä mainittua tekijää johtavatkin naaraan kohdalla usein turhautumiseen, mikä asettaa muillekin tehtäville sekä sosiaaliselle kanssakäymiselle huonot lähtökohdat, tehden naaraasta räjähdysherkän ärsytyspallon, jonka voi saada suutahtamaan vain pienenkin lauseen voimasta. Toisin kuin oppilasiässään, Sulkamyrsky ei enää ole yhtä lailla kuin pahasanainen pyörremyrsky, mutta riitelyn tiimeksessä naaras ei ole lainkaan huono vastus henkistä nyrkkiään jaellessaan lähellä oleville kissoille. Yleensä kiukuttelu loppuu siihen, kun naaras saa sanottua sanottavansa suoraan - ja sen hän myös joka tapauksessa tekee, vaikka se toista osapuolta satuttaisikin - mutta osaa kyllä olla pitkävihainen niille, jotka sen hänen mielestään ansaitsevat, sekä osoittaa ilmeillä, eleillä ja kaikella toiminnallaan sen, jollei jostakin kissasta pidä. 
Suhde Tähtiklaaniin ja ylempiin voimiin on ollut Sulkamyrskylle aina ennemminkin pentuna omaksuttu tapa kuin sydämen asia, mutta menetystensä myötä naaras alkaa hiljalleen kyseenalaistaa omat oppinsa ja uskonsa. Vaikka hänen oma suhteensa muinaisiin esi-isiin ei olekaan koskaan ollut selvä tai yksinkertainen, saa tämä omalla tavallaan oppia ymmärtämään, miksi usko tuo hänen klaanitovereilleen lohtua menetysten keskellä. Määrätietoinen Sulkamyrsky on jo pentu- ja oppilasaikojensa alusta kokea tietynlaista riittämättömyyden tunnetta kasvaessaan ilman vanhempiaan ja lähimpiä sukulaisiaan. Tämä piirre on kuitenkin vuosien saatossa kasvattanut naaraasta itsepintaisen ja periksiantamattoman soturin, jolla on vielä tänäkin päivänä tarmoa todistaa paikkansa ja uskollisuutensa klaanilleen, sekä tarpeen tullen kuolla sen puolesta.

Menneisyys: Sulkamyrsky ja hänen sisarensa Pajutuuli syntyivät kahdelle nuorelle Myrskyklaanin soturille, aikaisen hiirenkorvan juuri puhjettua kukkaansa. Kun pentujen syntymästä oli kulunut tuskin täyttä kuuta, menehtyivät Sinisiipi ja Kultamyrsky yllättäen hämärissä olosuhteissa, jättäen kaksikon orvoksi synnyinklaaniinsa. Silloin pentutarhan pitkäaikainen kuningatar, Kettuväijy otti pennut hellään huomaansa, opastaen heidät tassusta pidellen ymmärtämään klaanin tavat ja arvot. Lyhyen pentuikänsä aikana Sulkamyrsky ja Pajutuuli kasvoivat itsenäisiksi ja elämänmyönteisiksi nuoriksi naaraiksi. Heillä oli vain toisensa, ja niinpä heidän välilleen rakentui harvinaislaatuisen läheinen ja luottamuksellinen side, joka kesti niin elämän iloissa kuin suruissakin. Vaikka Kettuväijystä ei loppujen lopuksi tullutkaan Sulkamyrskylle kovin läheinen tai emollinen hahmo, voi naaras yhä sanoa puhtain sydämin olevansa kiitollinen tämän huolenpidosta ja neuvoista.Kuuden kuun iän saavutettuaan Sulkamyrsky sai mestarikseen Vaahterasumun, kokeneen ja vakavan soturikollin, johon naaras kehitti nopeasti tiiviin luottamussuhteen siitäkin huolimatta, ettei aina ollut helpoin ja kuuliaisin oppilas harjoitustuokioiden aikana, pitäen mestarinsa tassut täynnä töitä. Tuskin muutamaa kuuta soturikoulutuksensa alkamisen jälkeen metsässä alkoi riehua soturiklaaneille täysin vieras vihollinen - puuma, jolta Sulkamyrsky sai kokea usean oppitunnin elämän rajallisuudesta sen lähettäessään hänen klaanitovereitaan Tähtiklaanin joukkoon. Myös Vaahterasumu vammautui puumaa vastaan käydyssä taistelussa, ja koulutuksensa lopulla Sulkamyrsky sai uudeksi mestarikseen Kauriinloikan, nuoren ja hyväntuulisen soturin, jolla oli pilkettä silmäkulmassa ja taito suhtautua asioihin sen suurempia paineita ottamatta. Vaikka yllättävä mestarinvaihdos ei ollutkaan naaraan tuliselle temperamentille mieluisin ja ehkä helpoin muutos hyväksyä, oppi tämä alkukankeuden jälkeen rentoutumaan Kauriinloikan huolettomassa ohjauksessa niin, että kaksikosta tuli lopulta hyvät ystävät. 
Soturinimensä saatuaan Sulkamyrsky suhtautui uuteen asemaansa vakavasti ja intohimoisesti, omistaen koko sydämensä klaanilleen. Nuorena soturina naaras löysi parhaaksi ystäväkseen Poutalammen, suloisen ja hyväsydämisen nuoren naaraan, ja nopeasti kaksikon välille muodostui arvokas, luottamuksellinen ystävyyssuhde. Poutalammen lisäksi Sulkamyrsky sai ympärilleen muitakin hyviä ystäviä, joista mainittavimpia lienevät Leimusiipi, Mesikukka sekä Ukkoskynsi. 
Sulkamyrsky ja Pajutuuli olivat ehtineet toimia sotureina vain parin kuun ajan, kun Sulkamyrsky sai tietää sisarensa odottavan pentuja. Uutinen tuli hänelle täydellisenä yllätyksenä, ehkä hieman järkytyksenäkin - olihan pentujen isä Niemiturkki, vakavan oloinen ja kivikasvoinen soturi, johon Pajutuuli oli rakastunut hyvin nopeasti ja kiihkeästi. Hetkeksi sisarukset ajautuivat täydelliseen välirikkoon, mutta saivat välinsä sovittua tiineyden lähentyessä loppuaan. Pennut syntyivät miltei puoli kuuta etuajassa, mikä maksoi Niemiturkin ja Pajutuulen nuorimman tyttären, Herukkapennun hengen. Järkytys nuorimman pentunsa yllättävästä kuolemasta järkytti kovasti Pajutuulen mieltä, ajaen hänet masennukseen ja tehden hänestä kyvyttömän huolehtiakseen kahdesta henkiin jääneestä pienokaisestaan. Muiden kuningattarien avustuksella Niemiturkki ja Sulkamyrsky ottivatkin tehtäväkseen katsoa pentukaksikon perään omien soturin tehtäviensä oheella, antaakseen Pajutuulelle aikaa toipua surustaan. Mustikkapennusta ja Vanamopennusta kasvoikin nopeasti elämänmyönteisiä ja sosiaalisia nuoria kissoja, ja vaikkeivat he Sulkamyrskyn omia olleetkaan, oppi naaras suhtautumaan kasvatteihinsa kuin omiin pentuihinsa. Näihin aikoihin Sulkamyrsky sai myös ensimmäisen oppilaansa, Tuomitassun, joka piti nuoren soturinaaraan tassut täynnä töitä, mutta jonka avulla Sulkamyrsky sai kokeilla siipiään mestarina. Vain kuu Pajutuulen pentujen syntymän jälkeen Suulkamyrsky menetti parhaan ystävänsä, Poutalammen. Kuolema tuli hänelle täysin yllättäen ja suurena järkytyksenä, ja vaikka ystävän kuolema lähensikin naaraan välejä Leimusiipeen, joka oli ottanut tehtäväkseen huolehtia hänestä ja potkia hänet ulos sotureiden pesän nurkista jatkaakseen elämää, ikävöi Sulkamyrsky Poutalampea yhä päivittäin ja toivoo, että asiat olisivat voineet mennä jotenkin toisin.
Menetykset eivät kuitenkaan suinkaan loppuneet Poutalammen kuolemaan, sillä pian Myrskyklaanissa alkoivat hyvin epävarmat ja turvattomat ajat - klaanikissoja kuoli hämärissä olosuhteissa, kun samaan aikaan rajan toisella puolella Varjoklaanin uhka kasvoi päivä toisensa jälkeen. Näinä aikoina Sulkamyrsky joutui menettämään useita läheisiään, kuten esimerkiksi Pajutuulen ja Niemiturkin, jääden silloisten Vanamotassun ja Mustikkatassun ainoaksi elossa olevaksi sukulaiseksi. Kaiken tämän keskellä Sulkamyrsky löysi (virallisesti) rinnalleen Ukkoskynnen, hurmaavan ja huumorintajuisen soturikollin, joka oli iskenyt silmänsä Sulkamyrskyyn jo aikoja sitten, kun he molemmat olivat vielä vasta nimitettyjä sotureita. Kaksikon välille kehittyi nopeasti voimakas ja luottamuksellinen kumppanuussuhde, joka vahvistui vain entisestään Tähtiklaanin siunatessa heitä kahdella terveellä ja lahjakkaalla pennulla.

Perhesuhteet:
Vanhemmat: Sinisiipi ja Kultamyrsky (Tähtiklaani)
Sisar: Pajutuuli
Sisarentyttäret ja -pojat: Herukkapentu (Tähtiklaani), Vanamotuli, Mustikkakuura
Kumppani: Ukkoskynsi
Tytär: Kuohulilja
Poika: Vuovesi

Muuta: Sulkamyrskyn vahvat jalat mahdollistavat sen, että hän on hyvä kiipeilijä ja juoksija. Naaraalla on myös erittäin hyvät taistelutaidot; hän on nopea ja osaa taktikoida, mitä vastustaja seuraavaksi yrittää, niin että on helppo puolustautua. Hänen yleisin taistelutyylinsä onkin väistellä vastustajan iskuja, ja sitten kun tuo on väsyksissä, nuori naaras jysäyttää tätä kovaa vahvalla käpälällään. Sulkamyrskyn tavallista suurikokoisemmat korvat ovat mahdollistaneet naaraalle mitä mainioimman kuuloaistin. Kärsimättömän luonteensa vuoksi Sulkamyrsky on yrityksestä huolimatta mitä surkein metsästäjä. Naaras tietää kyllä teoriassa miten toimia, muttei osaa millään tahdittaa työskentelyään oikein, saati sitten odottaa oikeaa hetkeä iskeä. Siksi hän ei juurikaan perusta pienriistan metsästyksestä, joka on niin tarkkaa puuhaa, mutta saaliseläinten, joiden nappaamisessa voidaan tarvita nopeutta, kuten jänisten metsästämisestä hän pitää kovasti, mistä Pajutuuli toisinaan vitsaileekin, että hänen olisi kuulunut syntyä Tuuliklaaniin. Sulkamyrsky on saanut nimensä etuliitteen (Sulka-) tuuheasta hännästään, ja loppuosan (-myrsky) luonteensa vuoksi.

Toiveet: Palvella klaaniaan aina viimeiseen hengenvetoon saakka, riippumatta siitä, millainen hänen soturin polkunsa tulisi olemaan. Pitää perhe ja ystävät lähellään. Salaa mielessään Sulkamyrsky toivoo jäävänsä klaanitovereidensa muistiin ja tarinoihin, jättäen jälkeensä edes pienen palan itseään sitten, kun koittaa hänen aikansa siirtyä Tähtiklaanin riveihin. 

Ropettaja: Kultis

Entiset mestarit: Vaahterasumu, Kauriinloikka
Koulutetut oppilaat: Tuomikasvo

Oppilas: Vanamotassu

Kp: 1996