Tiikeripentu
Soturinimi: Tiikerileimu
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Jokiklaani
Asema: Pentu
​
Tuleva mestari: -
Ropettaja: Sinikko
Kp: 0
Kuva: ©Sinikko
Ääni: -
Teema: -
Ulkonäkö: Keltaisen tabbykuvioisella solakalla kollilla on valkeat sukat, vatsa, rinta sekä kuono. Turkin pohjaväri muistuttaa sävyltään rantahiekan kellertävyyttä ja raidoissa puolestaan esiintyy haalean oranssin lisäksi hieman syvempää ruskeaa. Raitojen seassa on muutamia pilkkuja tai lyhyitä raitoja etenkin alaselän ja kylkien alueella. Kollin etutassujen sukat ovat lyhyehköt, mutta takajaloissa ne ylettyvät sisäreisien puolelta taipeiden yläpuolelle. Takaa katsottaessa sukat alkavat vasta hyvin läheltä polkuanturoita. Vatsan valkoinen karva jatkuu taas rinnan kautta aivan kuonoon saakka. Kollin nenästä kurottaa valkoinen viiru vinosti kulmien väliin luoden silmien välissä terävän kulman, ja muistuttaakin siksi hieman salamaa. Kissan suurta ja leveähköä päätä koristavat myös suuret korvat sekä oliivinvihreät silmät, joissa on usein epäilevä ilme. Kuono hänellä on hieman tavallista pidempi ja sivuprofiilissa teräväpiirteinen. Hänen tassunsa ovat pituudeltaan sopusuhtaiset kollin suurempaan kokoon nähden, mutta ovat erittäin sirot ja ohuet kuten myös hänen pitkä häntänsäkin. Sileä lyhyt karva pitää kyllä jonkin verran vettä mutta ei juurikaan lämpöä sen ohuudesta johtuen. Nenä, korvien sisustat sekä polkuanturat ovat kollilla kaikki heleän vaaleanpunaiset korvien valkoisia karvatupsuja lukuun ottamatta.
Luonne: Ollessaan nuorempi on kolli usein puhelias, positiivinen ja seurallinen klaanilainen. Hän nauttii ystäviensä ja sisarustensa vieressä nukkumisesta ja on vitsikäskin omaperäisellä huumorintajullaan, joka tähtää yleensä leikkimieliseen sarkasmiin. Hänet tunnetaan rohkeana ja uteliaana pentuna, joka usein kiertää pesältä pesälle kyselemässä, mitä kukin klaanilainen on sillä hetkellä tekemässä. Emoonsa erityisen kiintyneenä hän sitten palaa tuon luokse kertomaan kaiken oppimansa. Kolli myös nauttii muiden kissojen katseista sekä läsnäolosta ja kokee ne rohkaisuna. Nuoruutensa traumojen johdosta kokee kissan luonne kuitenkin kovan muutoksen iloisuuden painuessa syvälle kuoreen ja jättäen jäljelle epävarmuuden, katkeruuden ja luottamuksen puutteen. Puheliaisuuden vaihtuessa hiljaisuuteen ja vähäisten sanojen saadessa useimmiten vakavan sävyn voi ilmetä muille vaikeutena luoda kontaktia kolliin. Vanhempana hän uppoutuu velvollisuuksiinsa unohtaakseen pahan olonsa eikä kestä painetta hyvin. Paras tapa kollille päästä ongelmasta yli on jäädä aivan yksin ja selvittää sekoittuneet ajatuksensa rauhassa. Muiden valvovat katseet saavat hänet ahdistumaan. Kolli on epävarma omista taidoistaan, eikä hänen mielialaansa paranna niinkään sanat vaan teot; joko omat tai toisen. Hän myös säikkyy helposti toisia kissoja tai vieraita aistimuksia, kuten hajuja tai ääniä. Joskus kun kolli rentoutuu turvalliseksi kokemassaan seurassa, saattaa hän jopa kehrätä ja näyttää väläyksiä entisestä luonteestaan. Hän kuitenkin vetäytyy äkkiä tilanteen muuttuessa vähääkään.
Menneisyys: Kolli syntyi emolleen ja isälleen Jokiklaaniin sisaruksiensa Liekkipennun, Kaislapennun ja Koskipennun kanssa. Hänestä tuli nopeasti hyvin läheinen emonsa Kirkaspuron kanssa.
Lähisuku ja perhe:
Emo: Kirkaspuro
Isä: Punakuutamo
Sisarukset: Liekkipentu, Koskipentu ja Kaislapentu
Emonemo: Lumilieska
Emonisä: Pomppuaskel
Täti: Villihalla
Muuta: Kollilla on huomattavaa kiinnostusta yrttejä sekä Tähtiklaania kohtaan osittain vanhempiensa opetusten vuoksi, ja hän oleilee siksi mielellään parantajanpesässä. Hänellä on rauhallisena ollessaan hyvä muisti, mutta ahdistuessaan pakenee lähes kaikki järki hänen päästään. Hän on myös altis paniikkikohtauksille ja häpeää niitä jonkin verran.
Toiveet: Tehdä isänsä ylpeäksi sekä saada emonsa takaisin, vaikkei sitä ääneen myönnäkään.