Häiveuni
Erakkonimi: Viveca
Klaani: Erakko --> Tuuliklaani
Sukupuoli: Naaras
Asema: Soturi
​
Oppilas: Huuhkajatassu
Koulutetut oppilaat: -
Ropettaja: Zare
Kp: 468
Kuva: Pinterest | ©Zare
Teema: -
Ääni: Brynn Apprill
Ulkonäkö: Häiveuni on mustavalkoinen, puolipitkän turkin omaava naaras. Musta väri on virheettömintä selässä, silmien ympärillä ja korvien alla, mutta muuten se on hieman harmahtavaa. Omaa pitkät viikset ja tätä kautta on hyvä suunnistamaan pimeissä, ahtaissa tunneleissa. Nenänpää ja anturat ovat hiilenmustat.
Häiveuni on rakenteeltaan sopusuhtainen ja solakka, siro melkeinpä. Hänellä on kauniit kasvot ja hän pitää turkkinsa hyvässä kunnossa. Häiveunen silmät ovat vihreänkeltaiset: lähellä pupilleja on tumman vihreää väriä, mutta suurin osa iiriksistä on haaleankeltaista. Häiveunella on usein kasvoillaan joko utelias tai rento ilme, ja hänen silmistään kuvastuvat hyvin tunteet.
Luonne: Häiveuni on hyvin ystävällinen ja herttainen persoona. Hän tekee parhaansa, jotta kissoilla hänen ympärillään olisi hyvä olla, ja tekisi mitä vain läheistensä vuoksi. Naaras on vieraiden seurassa ujo eikä ole varsinaisen hyvä puhumaan tunteistaan, vaikkei niitä peittelekään. Tietyllä tavalla varovainen, mutta tarvittaessa heittäytyvä. Uhkarohkeaa hänestä ei kuitenkaan saa tekemälläkään. Saattaa huolehtia liikaa asioista ja ärsyttää läheisiään. Pyrkii näkemään positiivisen puolen asioissa, mutta taipuu silti helposti ylireagointiin.
Tähtiklaani kiehtoo Häiveunta suuresti, vaikka hän ei ole ihan vielä löytänyt siihen järkkymätöntä uskoa. Hänestä on kuitenkin lohduttava tietää, että menetetyt läheiset on mahdollista nähdä uudelleen Tähtiklaanissa. Klaanin tavoissa muutenkin on Häiveunella vielä hieman opettelemista, vaikka hän onkin ollut klaanissa jo hyvän aikaa.
Menneisyys: Viveca syntyi kahdelle erakolle viherlehden aikaan. Perhe asui huonolla alueella, ja lähtikin vaeltamaan uudelle asuinpaikalle heti, kun Viveca oli tarpeeksi vanha kävelemään hieman pidempiä matkoja. Matkalla he törmäsivät orvoksi jääneeseen kollipentuun, Riniin, joka oli suunnilleen samaa ikäluokkaa Vivecan kanssa. Vivecan vanhemmat ottivat hänet mukaansa, ja pian pennuista muodostui kuin sisarukset toisilleen. Pitkä vaellus ei kuitenkaan päättynyt perheen osalta hyvin: Vivecan vanhemmat joutuivat hirviön töytäisemiksi pienellä metsäpolulla. Vivecan emo kuoli melkein välittömästi vammoihinsa, ja isäkin päivän sinnittelyn jälkeen. Viveca ja Rin olivat tähän aikaan noin viisi kuuta vanhoja. Pakkanen ja vähäinen riistan määrä olivat vähällä saada pentukaksikosta yliotteen, mutta heidän onnekseen he törmäsivät yksinäiseen erakkoon nimeltä Jimi. Tämä otti heidät huollettavakseen, jotta kaksikko selviäisi lehtikadon yli. Lehtikadon väistyttyä kolmikko oli jo sen verran kiintynyt toisiinsa, että Jimi lupautui opettamaan Vivecaa ja Riniä oppilaiden tavoin, kunnes he olisivat ainakin vuoden ikäisiä ja valmiita lähtemään omilleen.
​
Aikuistuttuaan Rin ja Viveca päätyivät Tuuliklaanin takaiseen kaksijalkalaan, tavaten siellä Lexin porukan. Kaksikko asusti heidän luonaan hyvän aikaa, kunnes tutustuivat Tuuliklaanin Luotoloiskeeseen. Klaanikissa oli tullut etsimään kaksijalkalasta ruokaa ankaran lehtikadon kurittaessa Tuuliklaania. Kissat ystävystyivät, ja lopulta Viveca, Rin ja Lex tovereineen päättivät auttaa tuuliklaanilaisia liittymällä väliaikaisesti heidän klaaniinsa, avittaen metsästämisessä ja partioinnissa.
Kun hiirenkorva saapui ja kulkukissojen tuli aika lähteä, tajusi Viveca juurtuneensa klaaniin. He päättivät yhdessä Rinin kanssa jäädä Tuuliklaaniin, muiden palatessa kaksijalkalaan. Kaksikon alku klaanissa ei suinkaan ollut ruusuinen; osa klaanilaisista piti heidän jäämistään sopimuksen rikkomisena, eikä kulkukissoja nyt muutenkaan katsottu oikein hyvällä. Senkin jälkeen, kun Viveca ja Rin saivat soturinimensä Häiveuni ja Ruokokynsi, oli etenkin Ruokokynnelle klaaniin asettuminen todella haastavaa. Ruokokynsi myös koki sairaalloista mustasukkaisuutta siitä, että Häiveuni ystävystyi klaanilaisten kanssa ja lähentyi etenkin Saarnitulen kanssa.
Tämä kärjistyi lopulta siihen, että Ruokokynsi kävi Häiveunen kimppuun, mikä sai Ruokokynnen ja Saarnitulen ottamaan yhteen myöhemmin leirissä. Ruokokynsi lähti klaanista omin käpälin - joskin myös karkoitettuna - jättäen Häiveunen taakseen. Yhä tänäkin päivänä Häiveuni muistelee entistä ystäväänsä ristiriitaisin tuntein, mutta tietää valinneensa oikein jäädessään klaaniin.
Muuta: Hyvä metsästäjä, vaikka käyttääkin voiman sijaan ketteryyttä ja oveluutta.